Pilvikirsikka
| Pilvikirsikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuomet Prunus |
| Laji: | pensylvanica |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) on Pohjois-Amerikan pohjoisosista ja vuoristoalueilta kotoisin oleva kesävihanta, yksikotinen pensas tai pieni puu, joka kuuluu Prunus-sukuun ja ruusukasvien heimoon.[3][4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilvikirsikka on juurivesallinen, oraton pensas tai pieni puu, joka kasvaa 5–15 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 10–50 senttimetriä paksuksi.[2][3] Pohjois-Amerikan länsiosissa se jää yleensä matalaksi ja pensasmaiseksi, kun taas Appalakkien länsirinteiltä on löydetty jopa 30 metrin korkuisia yksilöitä.[3]
Pilvikirsikalla on matalat juuret, suora runko, kapean pyöreä latvus ja yläviistot haarat, jotka alkavat iän myötä siirottaa.[2][3] Runkoa ja oksia peittää punaruskea ja poikkijuovainen kuori ja nuori haararanka on kalju. Lehdet ovat varrella kierteisesti ja lehtiruodit ovat 1–3 senttimetrin pituiset ja nystyiset. Lehtilapa on 8–12 senttimetriä pitkä, puikea, tyvestä leveäsuippuinen, kärjestä pitkäsuippuinen ja sahalaitainen. Se on yleensä molemmin puolin kalju mutta joskus alta suonihangoista karvainen.[2]
Pilvikirsikka kukkii maalis–heinäkuussa heti lehtien puhjettua ja kantaa hedelmää heinä–syyskuussa.[2][3] Kukinto on 4–5-kukkainen sarja. Yksittäiset kukat ovat säteittäisiä ja maljakehäisiä ja niissä on 1–1,5 senttimetrin pituinen kukkaperä. Verhiö on jakautunut 5 tylppään liuskaan ja teriössä on 5 valkoista, 6 millimetrin pituista terälehteä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja niissä on paljon heteitä mutta vain yksi emi.[2][4] Hedelmä on punainen, kitkerä, 1-siemeninen luumarja, jonka läpimitta on 4–8 millimetriä.[2][3][4] Siemen on paksukuorinen ja halkaisijaltaan 4–6 millimetriä.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilvikirsikkaa tavataan laajalla alueella Pohjois-Amerikan hemiboreaalisella vyöhykkeellä.[2][3] Kanadassa sen levinneisyysalue ulottuu Newfoundlandista ja Etelä-Labradorista Brittiläiseen Kolumbiaan ja Luoteisterritorioiden eteläreunalle. Yhdysvalloissa se on yleinen Uudessa Englannissa ja Isojenjärvien ympäristössä. Etelämpänä se menestyy vain vuoristoalueilla: Black Hillsissä Etelä-Dakotassa, Kalliovuorilla Coloradoon asti ja Appalakeilla Georgiaan ja Tennesseehen asti.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pilvikirsikka on sekä kuivaan että kosteaan maaperään sopeutunut, lyhytikäinen pioneeripuu, joka valtaa nopeasti metsäpalojen tuhoamia alueita. Sitä tavataan keskiravinteisissa metsissä, metsänreunuksissa, hakkuu- ja kuloaloilla sekä tienvarsilla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pilvikirsikan metsätaloudellinen arvo on vähäinen, sillä sen puuaines on kevyttä, huokoista ja lujuusominaisuuksiltaan heikkoa. Se on kuitenkin tärkeä ravinnonlähde villieläimille: hirvieläimet, lumikenkäjänikset, pumpulihäntäkaniinit ja puupiikkisiat käyttävät talviravintonaan sen kuorta ja lehtiä ja monet lintu- ja nisäkäslajit syövät sen marjoja.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio, s. 198. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pollard, R.P., Rhodes, L. & Maxted, N.: Prunus pensylvanica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Alanko 198.
- ↑ a b c d e f g h i j Michelle D. Anderson: Prunus pensylvanica Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Alanko 191.