Pinhead on kuvitteellinen hahmo Clive Barkerin Hellraiser-maailmassa. Elokuvissa häntä esittää näyttelijä Doug Bradley. Pinheadillä ei alun perin ollut nimeä, vaan häntä kutsuttiin vain ”Kenobiittien Johtajaksi”. Elokuvien fanit keksivät hahmolle nimen ”Pinhead”.
Pinhead oli alun perin tutkimusmatkailija ja ensimmäisen maailmansodan veteraani, Britannian armeijan kapteeni Elliot Spencer. Hän muuttui Pinheadiksi, ”kärsimyksen enkeliksi” ja Kenobiittien johtajaksi avattuaan demonisen Lemarchandin laatikon, ja tultuaan Kenobiitti Xipe Totecin hengen riivaamaksi.
Pinheadin täytyy tarkoituksellisesti kutsua paikalle avaamalla Lemarchandin laatikko, mikä mahdollistaa Kenobiittien pääsyn tähän maailmaan. Pinhead ei tapa harkitsemattomasti, tai kostonhalusta, vaan koska arvoituslaatikon avaaja kutsuu hänet Helvetistä. On myös huomioitava, että laatikon avaaminen itsessään ei aiheuta avaajan kuolemaa: Hellbound: Hellraiser II:ssa Pinhead estää Kenobiittejä tappamasta henkisesti sairasta Tiffanya, joka ratkaisee ja avaa laatikon ilkeän tohtori Channardin manipuloinnin johdosta. ”...kädet eivät kutsu meitä, vaan halu...” Pinheadin erottaa muista tyypillisistä tappajista myös mahdollisuus neuvotteluun ja kaupankäyntiin. Sekä Hellraiserissä, että Hellraiser: Hellseekerissä Kirsty tekee kaupat Pinheadin kanssa tarjoten hänelle ”sieluja” omansa sijasta, ja täten säilyttäen henkensä.
Pinhead ei myöskään tapa nopeasti. Hän ja Kenobiitit ovat hyvin perehtyneitä kidutukseen. Kuolema ei lopeta uhrien kärsimystä, koska he päätyvät helvettiin, jossa (Pinheadin sanoin) ”Meillä on ikuisuus aikaa tutustua lihaanne.”
Pinheadin rooli on vaihdellut elokuvien myötä. Alkuperäisessä Hellraiserissä hän oli yksinkertaisesti vain ”yliluonnollinen sadisti”, joka kidutti laatikon arvoituksen ratkaisijoita. Neljänteen Hellraiseriin mennessä hänestä on tullut jonkinlainen korkea-arvoisempi demoni Helvetin hierarkiassa. Pinheadin tehtävä seitsemännessä elokuvassa on vaikea ymmärtää kuuden aiemman elokuvan antamien tietojen pohjalta, siksi jotkut Hellraiser fanit pitävätkin vain kolmea ensimmäistä elokuvaa merkittävinä.