Piotr Anderszewski (s. 4. huhtikuuta 1969 Varsova) on puolalainen pianisti.[1]
Anderszewski aloitti pianonsoiton 6-vuotiaana. Sittemmin hän opiskeli Lyonissa, Strasbourgissa, Chopin-musiikkiyliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa. Italiassa hän osallistui Fou Ts'ongin, Murray Perahian ja Leon Fleisherin pitämille mestarikursseille. Anderszewski osallistui Leedsin kansainväliseen pianokilpailuun vuonna 1990 eikä tullut palkituksi, mutta sai huomiota Ludwig van Beethovenin Diabelli-muunnelmien tulkinnallaan. Kilpailun jälkeen pianisti teki debyyttinsä Wigmore Hallissa. Vuodesta 1990 saakka hän on asunut ulkomailla, pääasiassa Pariisissa.[1]
Anderszewski on kiertänyt kansainvälisesti Viktoria Mullovan kanssa. Hänen muita yhteistyökumppaneitaan kamarimusiikissa ovat olleet Andrzej Bauer ja sisko, viulisti Dorota Anderszewska. Ensilevytyksensä Anderszewski teki Mullovan kanssa Claude Debussyn, Leoš Janáčekin ja Sergei Prokofjevin sonaattien tulkinnoilla. Ensimmäisellä sooloalbumillaan Anderszewski soitti Johann Sebastian Bachin, Ludwig van Beethovenin ja Anton Webernin teoksia. Lisäksi hän on levyttänyt Robert Schumannin, Wolfgang Amadeus Mozartin, Frédéric Chopinin, Karol Szymanowskin ja Dmitri Šostakovitšin teoksia. Monilla levytyksillään Anderszewski on saanut palkintoja, kuten Echo Klassik -palkintoja ja BBC Music Magazinen palkintoja. Vuosina 2001 ja 2005 hän oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi.[1]
Orkestereita, joiden kanssa Anderszewski on soittanut, ovat olleet muiden muassa Berliinin filharmonikot, Lontoon sinfoniaorkesteri, Royal Philharmonic Orchestra, Philadelphian orkesteri ja Concertgebouw-orkesteri. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Polonia Restituta -ritarikunnan risti.[1]
Anderszewski on esiintynyt eräissä dokumenteissa, kuten Bruno Monsaingeonin taiteilijakuvassa Piotr Anderszewski – Unquiet Traveller. Vuonna 2016 Anderszewski itse teki Varsovaa kuvaavan elokuvan Je m'appelle Varsovie.[1]