Piotr Małachowski

Mitalit
Piotr Małachowski vuonna 2013.
Piotr Małachowski vuonna 2013.
Maa:  Puola
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Peking 2008 kiekonheitto
Hopeaa Hopeaa Rio de Janeiro 2016 kiekonheitto
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Peking 2015 kiekonheitto
Hopeaa Hopeaa Berliini 2009 kiekonheitto
Hopeaa Hopeaa Moskova 2013 kiekonheitto
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Barcelona 2010 kiekonheitto
Kultaa Kultaa Amsterdam 2016 kiekonheitto

Piotr Małachowski (s. 7. kesäkuuta 1983 Żuromin) on puolalainen kiekonheittäjä, maailman- ja Euroopan-mestari sekä kaksinkertainen olympiamitalisti.

Małachowski sijoittui viidenneksi alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa Grossetossa 2005 ja kuudenneksi saman ikäluokan MM-kilpailuissa Kingstonissa 2002. Hän oli alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa yhdeksäs Bydgoszczissa 2003 ja sai hopeaa Erfurtissa 2005. Seuraavana vuonna hän voitti Euroopan talviheittocupin ja Euroopan cupin superliigan. IAAF:n yleisurheilufinaalissa ja Göteborgin EM-kilpailuissa hän sijoittui kuudenneksi. Vuonna 2007 hän oli toinen Euroopan talviheittocupissa, voitti Euroopan cupin, oli kahdestoista Osakan MM-kilpailuissa ja kolmas yleisurheilufinaalissa.

Ensimmäisen arvokisamitalinsa Małachowski saavutti Pekingin olympialaisissa 2008 heitettyään tuloksen 67,82. Hän hävisi tasan metrin kilpailun voittaneelle Viron Gerd Kanterille. Myöhemmin syksyllä hän oli toinen IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Vuonna 2009 hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen kiekkokilpailun Leiriassa.

Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän saavutti hopeaa Puolan ennätyksellä 69,15 m. Robert Harting ohitti hänet viimeisellä heitollaan, joka kantoi 69,43.[1] IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän sijoittui kolmanneksi. Vuonna 2010 hän oli toinen Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa. Hän voitti kultaa Barcelonan EM-kilpailuissa tuloksella 68,87 m voittaen Hartingin 40 sentillä. Hän oli samana vuonna neljäs Splitin maanosien cupissa. Vuonna 2011 hän oli kolmas Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa ja yhdeksäs Daegun MM-kilpailuissa. Lontoon olympialaisissa 2012 hän sijoittui viidenneksi.

Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Małachowski palasi jälleen mitalikantaan sijoittumalla Hartingin jälkeen hopealle tuloksella 68,36. Seuraavana vuonna hän oli toinen Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa ja neljäs Zürichin EM-kilpailuissa.[2] Hän voitti maailmanmestaruuden Pekingissä 2015 tuloksella 67,40 ja Euroopan-mestaruuden Amsterdamissa 2016 heitettyään 67,06. Saman vuoden olympialaisissa hän sijoittui toiseksi tuloksella 67,55. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli viides. Berliinin EM-kilpailuissa 2018 hän jäi karsinnassa ilman tulosta[3]. Hän voitti 2019 Euroopan joukkuemestaruuskilpailun, mutta karsiutui loppukilpailusta Dohan MM-kilpailuissa. Hän karsiutui loppukilpailusta myös vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa.

Małachowskin ennätys on 8. kesäkuuta 2013 Hengelossa heitetty 71,84 m.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ berlin.iaaf.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Athletics - Piotr MALACHOWSKI the-sports.org. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Visuri, Roope: ”Ajattelin, että mitä ihmettä” – EM-kisojen suurille kiekkotähdille shokkikarsiutumiset, toisella ei kestänyt pää 7.8.2018. Yle. Viitattu 7.8.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Miesten kiekonheiton maailmanmestarit

1983: Imrich Bugár | 1987: Jürgen Schult | 1991: Lars Riedel | 1993: Lars Riedel | 1995: Lars Riedel | 1997: Lars Riedel | 1999: Anthony Washington | 2001: Lars Riedel | 2003: Virgilijus Alekna | 2005: Virgilijus Alekna | 2007: Gerd Kanter | 2009: Robert Harting | 2011: Robert Harting | 2013: Robert Harting | 2015: Piotr Małachowski | 2017: Andrius Gudžius | 2019: Daniel Ståhl | 2022: Kristjan Čeh | 2023: Daniel Ståhl