Pjotr Nikolajevitš Romanov
Suuriruhtinas Pjotr Nikolajevitš Romanov (10. tammikuuta 1864 Pietari, Venäjän keisarikunta – 17. tammikuuta 1931 Antibes, Ranska) oli venäläinen aatelismies ja keisari Nikolai I:n pojanpoika.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pjotrin vanhemmat olivat Nikolai Nikolajevitš Romanov vanhempi ja Alexandra von Oldenburg. Hänen vanhempi veljensä oli suuriruhtinas, kenraali Nikolai Nikolajevitš Romanov nuorempi.
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pjotr avioitui 26. heinäkuuta 1889 Montenegron prinsessa Militza (Milica) Petrović-Njegošin (1866–1951) kanssa, joka oli Montenegron kuningas Nikola I Petrović Njegošin ja kuningatar Milena Vukotićin tytär.[1] Hänen veljensä Nikolai avioitui Militzan sisaren Anastasian vuonna 1907. Molemmat olivat hartaita ortodokseja ja montenegrolaiset olivat myös panslavisteja.
Heille syntyi neljä lasta:
- Ruhtinatar Marina Petrovna Romanova (1892–1981)
- Ruhtinas Roman Petrovitš Romanov (1896–1978)
- Ruhtinatar Nadežda Petrovna Romanova (1898–1988)
- Ruhtinatar Sofia Petrovna Romanova (1898–1898), kuoli alle vuoden ikäisenä
Perheellä oli vaikutusvaltainen asema keisarillisessa hovissa 1900-luvun alussa.
Maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Pjotr ja Militza siirtyivät Krimille ja vuonna 1919 he pakenivat Etelä-Ranskaan, jossa Pjotr kuoli vuonna 1931. Suuriruhtinatar Militza Nikolajevna Romanova kuoli Aleksandriassa, Egyptissä vuonna 1951.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Af Storfostersdömet Finlands författnings. Finlands Allmänna Tidning, 13.11.1889, nro 265, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
