Pohjanleinikki

Pohjanleinikki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: hyperboreus
Kaksiosainen nimi

Ranunculus hyperboreus
Rottb.

Katso myös

  Pohjanleinikki Wikispeciesissä
  Pohjanleinikki Commonsissa

Pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus) on kosteissa paikoissa kasvava pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden leinikkikasvi (Ranunculaceae).

Elinympäristö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen pohjanleinikki kasvattaa 3–20 cm pitkän, vedessä kasvaessaan jopa 40 cm pitkän, tavallisesti kaljun varren. Varsi on suikerteleva tai joskus koheneva, nivelistä juurehtiva ja 0,5–1 mm paksu. Monista muista leinikkilajeista poiketen kasvin alus- ja varsilehdet ovat samanlaisia. Lehtien ruoti on 1–6 cm pitkä, kelluslehdissä vielä pitempi. Lehtilapa on 3–17 mm leveä, hertta- tai tylppätyvinen, 3–5-halkoinen tai -jakoinen sekä ehytliuskainen. Keltaiset, 4–7 mm leveät kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja pitenee hedelmävaiheessa. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on kolmelehtinen ja noin teriön pituinen, teriö on kaksi- tai kolmilehtinen. Terälehdet ovat mesikuopallisia. Pohjanleinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmistö on hieman pitkänomainen. Siihen kehittyy 1–1,4 mm pituisia pähkylöitä, joissa on koukkupäinen, 0,1 mm pituinen ota.[2] Muiden leinikkien tavoin myös pohjanleinikki on myrkyllinen kasvi.[3]

Pohjanleinikki muistuttaa jossain määrin pikkuleinikkiä (R. pygmaeus), joka kuitenkin on karvainen ja sen kukassa on viisi terä- ja verholehteä.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanleinikin levinneisyysalue on sirkumpolaarinen, ja sitä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Laji kasvaa Fennoskandian keski- ja pohjoisosissa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, josta levinneisyysalue jatkuu Venäjän pohjoisrannikkoa pitkin aina Tyynellemerelle saakka. Itä-Venäjällä lajia tavataan myös Kamtšatkan niemimaalla. Pohjanleinikki kasvaa myös suurimmassa osassa Alaskaa ja Pohjois-Kanadaa, sekä paikoitellen etelämpänä Kalliovuorilla. Laji viihtyy lisäksi Grönlannissa, Islannissa sekä Huippuvuorilla.[4] Suomessa pohjanleinikkiä kasvaa paikoitellen Oulun korkeudelta pohjoiseen. Laji runsastuu pohjoisempaan päin mentäessä.[3][5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanleinikki vaatii menestyäkseen hyvin kostean kasvupaikan. Sitä tavataan lähteiköissä, järvenrannoilla, jokien lieterannoilla, soitten mutarimmissä sekä suo- ja tienvarsiojissa. Joskus lajia tavataan myös vedessä kellusvartisena ja -lehtisenä tai upoksissa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8166-0.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maiz-Tome, L.: Ranunculus hyperboreus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 82.
  3. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 82.
  4. ↑ a b Den virtuella floran: Jordranunkel (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 14.12.2011.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2010: Pohjanleinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]