Polyvinyylibutyraali

Polyvinyylibutyraalin rakenne

Polyvinyylibutyraali eli PVB on polyasetaaleihin kuuluva polymeeri. Sillä on useita käyttökohteita, esimerkiksi laminoidun lasin valmistus.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polyvinyylibutyraalin molekyylimassa on tavanomaisesti 40 000–350 000 g/mol. Sen sulamispiste on 90–155 °C ja on sitä korkeampi mitä suurempi molekyylimassa on. Polyvinyylibutyraalin lasisiirtymälämpötila on 57–78 °C. Yhdiste on amorfinen polymeeri, jonka kiteisyysaste on alhainen. Polymeeri liukenee muun muassa alkoholeihin, eettereihin ja estereihin. Aineen tiheys on 1,07–1,1 g/cm3[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polyvinyylibutyraalin valmistuksessa polyvinyyliasetaatti hydrolysoidaan ensin polyvinyylialkoholiksi. Polyvinyylialkoholi reagoi butyyrialdehydin kanssa 30–80 °C:n muodostaen rengasrakenteisia asetaaliryhmiä. Reaktiossa käytetään happamia katalyyttejä, kuten vetykloridia. Liuottimena polymeroinnissa on vesi tai etanoli. Polyvinyylibutyraalin sekaan lisätään usein muovinpehmentimiä.[1][2][3][5][6]

Polyvinyylibutyraalia käytetään erityisesti kalvoina muun muassa autojen tuulilaseina käytettävien laminoitujen lasien valmistukseen. Muita käyttökohteita ovat esimerkiksi tekstiilien pinnoitus, metallien pinnoitus, maalit, liimat ja käyttö painomusteiden täyteaineena.[1][2][3][4][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Klaus Hintzer, Tilman Zipplies, D. Peter Carlson & Walter Schmiegel: "Fluoropolymers, Organic", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.
  2. ↑ a b c Bruce Wade: "Vinyl Acetal Polymers", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016.
  3. ↑ a b c Jerome W. Knapczyk: "Vinyl Acetal Polymers", teoksessa Van Nostrand's Encyclopedia of Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005.
  4. ↑ a b Tony Whelan: Polymer Technology Dictionary, s. 338. Chapman & Hall, 1994. ISBN 0-412-58180-9 (englanniksi)
  5. ↑ a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 648–652. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3 (englanniksi)
  6. ↑ a b F. L. Marten: Vinyl Alcohol Polymers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002