Pontochō

Pontochō (jap. 先斗町) on historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä kaupunginosa Kiotossa, Japanissa. Samoin kuin Gion, Pontochō tunnetaan varsinkin teehuoneistaan (ochaya) sekä geishoistaan. Kamo-joen töyrästä myötäilevä pitkulainen kaupunginosa on vain muutaman korttelin kokoinen. Alueen nimi on syntynyt yhdistelmänä japanin katua ja kaupunkia tarkoittavasta sanasta sekä englannin sanasta point tai portugalin samaa tarkoittavasta sanasta "ponto".

Pontochō tuli länsimaissa tunnetuksi amerikkalaisantropologi Liza Dalbyn kirjoitettua etnografian geishaharjoittelijana viettämästään ajasta. Etnografia on julkaistu nimellä Geisha (1983).

Historia

Alue syntyi, kun köyhät viihdyttäjät siirtyivät asumaan 1500-luvulla jokivarren tulva-alueelle. Vesi elementtinä yhdistetään Japanissa asioiden alati muuttuvaan luonteeseen. Viihdealueisiin viitattiin runollisella termillä, jolla ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta josta käytetään englanninkielisessä kirjallisuudessa termiä "floating world". Geishojen lisäksi tähän maailmaan kuuluivat myös muut viihdyttäjät soittajista näyttelijöihin sekä eri tasoisiin prostituoituihin.

Maamerkit

Maailmankuulu Pontochō Kaburenjōn teatteri sijaitsee Sanjo-dōrin päässä kaupunginosaa. Kioton geishat esittävät teatterissa tanssejaan kahdesti vuodessa Kamogawa Odorina eli Kamo-joen festivaalissa. Liput ovat hyvin kysyttyjä ja kalliita, mutta tämä on yksi harvoista tilaisuuksista nähdä katoamassa olevaa geisha-perinnettä tanssi- ja musiikkiesityksissä.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pontochō Wikimedia Commonsissa