Poppelilaahusvenhokas

Poppelilaahusvenhokas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Venhoyökköset Chloephorinae
Suku: Laahusyökköset Nycteola
Laji: asiatica
Kaksiosainen nimi

Nycteola asiatica
Krulikovski, 1904

Katso myös

  Poppelilaahusvenhokas Commonsissa

Poppelilaahusvenhokas[1], aikaisemmalta nimeltään poppelilaahusyökkönen, (Nycteola asiatica) on levinneisyydeltään itäinen, jokseenkin vaatimattoman näköinen yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukunsa muiden lajien tapaan poppelilaahusvenhokas on muunteleva perhonen, jonka tunnistaminen voi olla hankalaa. Etusiipien pohjaväri on useimmiten lyijynharmaa, hieman sinertävänsävyinen, mutta tarkka värisävy ja kuvioinnin selkeys vaihtelevat. Siiven poikki kulkevat poikkiviirut ovat kaksinkertaiset ja mutkittelevat, mutta ulompi poikkiviiru erottuu paljon sisempää heikommin. Poikkiviirujen väliin jäävä alue on usein ruskehtava ja enintään hieman tummempi kuin muu siipi. Siiven keskellä on yleensä ruosteenruskea keskitäplä. Aaltoviiru on vaalea, vain heikosti tummalla värillä varjostunut. Etusiiven kärjessä on pieni uloke. Takasiivet ovat hyvin vaaleat ilman kuviointia. Siipiväli on 22–25 mm.[2][1][3]

Poppelilaahusyökkösen voi sukulaisistaan sekoittaa yleiseen pajulaahusvenhokkaaseen (Nycteola degenerana) sekä harvinaisehkoon tammilaahusvenhokkaaseen (Nycteola degenerana). Joskus lajinmääritys saattaa edellyttää perhosen genitaalien tutkimista. Myös muutamat kääriäislajit voivat aiheuttaa sekaannuksia.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poppelilaahusyökkösellä on laaja levinneisyysalue, joka ulottuu läntisestä Etelä-Euroopasta Turkin ja Länsi-Aasian poikki Himalajalle ja pohjoisempana Etelä-Venäjän kautta Pohjois-Kiinaan ja Japaniin. Alppien pohjoispuolella sitä tavataan lähinnä vaeltajana tai harhailijana. Suomessa poppelilaahusyökkönen on harhailija, jota on kuitenkin tavattu yhteensä useita satoja yksilöitä.[3] Vaellusluonteen takia vuosittaiset havaintomäärät vaihtelevat paljon. Perhonen on lennossa syys-lokakuussa lennon painottuessa syyskuun keskivaiheille ja loppupuoliskolle.[4] Varsinaisella elinalueellaan poppelilaahusyökkösellä on kaksi sukupolvea. Ensimmäinen kesä-heinäkuussa ja toinen syys-lokakuussa.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisella elinalueellaan poppelilaahusyökkönen elää avoimilla, poppeleita ja leppiä kasvavilla alueilla kuten vesistöjen äärellä ja kulttuuriympäristöissä. Pohjois-Euroopassa se on vaeltaja, joten lajin voi tavata hyvinkin monenlaisissa ympäristöissä. Perhoset lentävät illan pimennyttyä muutamien tuntien ajan, mutta vaellustilanteessa usein aamuyölle saakka. Perhoset tulevat sekä valolle että syötille.[3]

Lajin lisääntymisbiologia luonnossa tunnetaan huonosti. Naaras munii noin 100 munaa ryhmittäin tai yksittäin ravintokasvin lehtien ylä- ja alapinnoille. Toukat elävät aluksi pieninä ryhminä ja myöhemmin muutamien yksilöiden yhteisöinä käärittyjen lehtien välissä. Talvehtimisesta on ristiriitaisia tietoja, sillä joidenkin lähteiden mukaan aikuinen perhonen talvehtii, kun toisissa talvehtivaksi vaiheeksi ilmoitetaan muna.[3]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö erilaisten pajujen (Salix) ja poppeleiden (Populus) lehtiä.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nycteola_asiatica.html
  3. ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 316–318
  4. ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]