| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Portugalin vuoden 2019 parlamenttivaalit järjestettiin 6. lokakuuta ja niissä valittiin 230 Tasavallan kokouksen jäsentä seuraavalle nelivuotsikaudelle.
Äänestysprosentti (48,6 %) on Portugalin modernin historian alhaisin: peräti 51,4 % jätti äänestämättä.[1]
Mielipidemittausten mukaan Costan johtamien sosialistien odotettiin voittavan vaalit. Taustalla olivat mm. Portugalin kasvava talous ja parantunut työllisyystilanne.[2]
Kaikkien pääpuolueiden kesken pidettiin kaksi vaaliväittelyä: 18. syyskuuta pidetyn radioväittelyn (järjestäjinä Rádio Renacença, Rádio e Televisão de Portugal ja Radiotelefonia) ja 23. syyskuuta pidetty RTP:n televisioväittely.[3]
Portugalin ja sen autonomisien alueiden (Azorit ja Madeira) lisäksi ulkomailla asuville kansalaisille on varattu edustus: Euroopassa asuville kaksi paikkaa samoin kuin Euroopan ulkopuolella asuville portugalilaisille.[4]
Äänestäjäksi rekisteröityminen tapahtuu automaattisesti. Äänioikeus on kaikilla vähintään 18 vuotta täyttäneillä.[5]
Ennakkoäänestys on mahdollista mm. sairaalassa oleville potilaille ja ulkomailla asuville.[5]
Portugalissa on käytössä listavaalit.[6] Äänestyslipukkeessa on listattu kaikki ehdolla olevat puolueet, joista äänestäjä merkitsee rastilla sen, jolle antaa äänensä.[5]
Puolue | Kannatus | Voitetut paikat |
---|---|---|
Sosialistinen puolue | 36,35 % | 108 |
Sosiaalidemokraattinen puolue | 27,77 % | 79 |
Vasemmistoblokki | 9,52 % | 19 |
Portugalin kommunistinen puolue | 6,34 % | 12 |
CDS - Kansanpuolue | 4,22 % | 5 |
Ihmiset, Eläimet, Luonto | 3,32 % | 4 |
Chega | 1,29 % | 1 |
Liberaali aloite | 1,29 % | 1 |
LIVRE | 1,09 % | 1 |
Uusina puolueina parlamenttiin nousivat Chega, Liberaali aloite ja LIVRE. Näistä vain LIVRE oli osallistunut aikaisempiin vaaleihin, muttei saanut niissä ehdokkaita läpi.[7].
Costa aloitti odotetusti hallitusneuvottelut, mutta koska ei saanut yksin enemmistöä, hän turvautui vasemmistoblokin ja kommunistien tukeen muodostaakseen hallituksen, jotka olivat tukeneet Costan hallitusta jo edellisellä kaudella. Tästä sosialistien vasemmiston ja kommunistien tuella rakennetusta hallituksesta käytetään nimitystä geringonça ("hilavitkutin").[8].