Preeriavalkohanhikki | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Valkohanhikit Drymocallis |
Laji: | arguta |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Preeriavalkohanhikki Wikispeciesissä |
Preeriavalkohanhikki[1] (Drymocallis arguta) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvilaji,[2] joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa. Laji luokitellaan nykyisin valkohanhikkien sukuun, mutta aiemmin se luokiteltiin varsinaisiin hanhikkeihin (Potentilla).[3]
Preeriavalkohanhikki on monivuotinen ruohokasvi, jolla on parilehdykkäiset lehdet. Lehdyköiden määrä vaihtelee, mutta useimmiten niitä on 7–11. Useimmat lehdet kasvavat ruusukkeesta kasvin juurelta, mutta lehtiä kasvaa jonkin verran myös kukkavarressa vuorottain järjestäytyneinä. Lehdet ovat tiheän ja usein hieman takertuvan karvan peitossa. Kasvilla on yksi suuri pääjuuri, jonka ympärille kasvaa lyhyitä maavarsia; siksi kasvi kasvaa usein tiiviissä rykelmissä.
Mansikankukkia muistuttavat kukat ovat järjestäytyneet tiheäksi rykelmäksi 30–100 senttimetriä pitkän kukkavarren päähän. Samoin kuin mansikankukissa, niissä on viisi valkoista tai kermanväristä terälehteä, joiden välissä on viisi terävää, vihreää verholehteä, sekä keskellä pyöreä emi, jonka ympärillä on kehässä yli 20 hedettä. Mettä erittyy emin alla olevasta renkaasta. Kukat ovat pieniä, joten lyhytkieliset hyönteiset pääsevät helposti käsiksi meteen ja siitepölyyn. Pienet lyhytkieliset mehiläiset käyvät kukissa keräämässä tai syömässä siitepölyä ja mettä, kukkakärpäset saavat ravintoa siitepölystä, kun taas ampiaiset syövät toisinaan mettä. Pölyttyneiden kukkien emeistä kehittyy pienten ruskeiden siementen kärki. Kypsä hedelmä sulkeutuu kuivuneiden verholehtien muodostaman kupin sisälle.
Preeriavalkohanhikin uskotaan olevan puolittain lihansyöjäkasvi. Vuonna 1999 tehdyssä kokeessa useista Tyynenmeren luoteisrannikolla kasvavista kasveista etsittiin viitteitä lihansyönnistä. Kokeessa käytettiin apuna proteiinien hajottamiskykyä sen määrittämiseksi, mitkä kasvit kykenevät tuottamaan proteaasientsyymejä, joilla ne voivat hajottaa potentiaalisen saaliin. Preeriavalkohanhikin havaittiin pystyvän sulattamaan ja imemään 14C-leimattua leväproteiinia, joka oli sijoitettu kasvin tarttuviin karvoihin. Ei kuitenkaan ole tiedossa, tuottiko ruoansulatusentsyymit itse kasvi vai sen pinnalla eläneet mikrobit.lähde?