Pretoriaaniprefektuurihallinnon ulkopuoliset provinssit |
Pretoriaaniprefektuurit (lat. praefectura praetorio; m.kreik. ἐπαρχία/ὑπαρχία τῶν πραιτωρίων, eparkhia/hyparkhia tōn praitōriōn) olivat myöhäisantiikin aikaisen Rooman valtakunnan hallinnollisia alueita, jotka perustettiin 300-luvun alussa.[1][2] Ne jakaantuivat diokeeseihin ja ne edelleen provinsseihin.[3]
Pretoriaaniprefektuurit (tai usein vain prefektuurit) perustettiin keisari Konstantinus Suuren aikana noin vuonna 306–337, jolloin jo aiemmin olemassa olleelta pretoriaaniprefektin viralta otettiin pois kaikki sotilaalliset tehtävät, ja virka muutettiin valtakunnan korkeimmaksi siviiliviraksi.[1][2][4] Pretoriaaniprefektuurit jatkoivat tavallaan Diocletianuksen vuonna 293 perustaman tetrarkian aikaista valtakunnan jakoa neljään osaan.[2] Prefektuurit vakiintuivat noin vuodesta 350 lähtien.[5] Niiden määrä kuitenkin vaihteli jonkin aikaa kolmen ja neljän välillä, sillä Illyricumin prefektuuri perustettiin ja lakkautettiin usein. Se oli olemassa noin vuosina 347–361, 375–379 ja 388–391, sekä vuodesta 395 eli valtakunnan jaosta Länsi- ja Itä-Roomaan lähtien.
Prefektuuria johti pretoriaaniprefekti (praefectus praetorio),[2] jolla oli alaisuudessaan paljon henkilökuntaa.[5] Pretoriaaniprefektuurihallinnon (samoin kuin diokeesihallinnon) ulkopuolella olivat ne provinssit (provincia proconsularis), joita johti prokonsuli (proconsul), toisin sanoen Africa proconsularis, Achaea ja Asia; sekä Rooman ja Konstantinopolin kaupungit, joita johti kaupunginprefekti.[5][6]
Pretoriaaniprefektuurit olivat:
Pretoriaaniprefektuurit | |
---|---|
n. vuosina 306/337–347, 361–375, 379–388, 391–395 | n. vuosina 347–361, 375–379, 388–391, 395– |
Gallia | Gallia |
Italia, Illyricum et Africa | Italia et Africa |
Illyricum | |
Oriens | Oriens |