Prinsessa | |
---|---|
Prinsessa-elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | Arto Halonen |
Käsikirjoittaja | Pirjo Toikka, Arto Halonen, Paavo Westerberg |
Tuottaja | Arto Halonen |
Säveltäjä | Tuomas Kantelinen |
Kuvaaja | Hannu-Pekka Vitikainen |
Leikkaaja | Tuuli Kuittinen |
Lavastaja | Jukka Uusitalo |
Pääosat |
Katja Kukkola Samuli Edelmann Krista Kosonen Peter Franzén Pirkka-Pekka Petelius |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Art Films Production |
Levittäjä | Sandrew Metronome |
Ensi-ilta | 10. syyskuuta 2010 |
Kesto | 104 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 1 448 260 € |
Katsojat | 301 104 |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Prinsessa on Arto Halosen ohjaama, yhdessä Paavo Westerbergin ja Pirjo Toikan kanssa käsikirjoittama suomalainen draamaelokuva. Prinsessa sai ensi-iltansa elokuvateattereissa 10. syyskuuta 2010 ja nousi ensimmäisellä esitysviikollaan Suomen katsotuimmaksi elokuvaksi. Elokuva piti ykkössijaa hallussaan viiden viikon ajan, nostaen elokuvan näin yhdeksi 2000-luvun menestyneimmistä kotimaisista elokuvista.[1]
Prinsessa kertoo todellisesta henkilöstä, Anna Lappalaisesta (1896–1988), joka oli diagnosoitu maanis-depressiiviseksi ja skitsofreniseksi. Elokuva kertoo hänen poikkeuksellisesta elämästään Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa ”Kellokosken prinsessana”.
Sijaiskodista toiseen riepoteltu kabareetanssija Anna Lappalainen (Katja Küttner o.s. Kukkola) päätyy mielisairaalahoitoon, ja pian henkilökunnalle ja muille potilaille selviää, että Lappalainen kärsii voimakkaasta harhasta. Hän kertoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghamin palatsista. Vaikka Prinsessa on itsekin hoidettavien joukossa, hänen elämäntehtäväkseen muodostuu lähimmäisten auttaminen.
Prinsessan hovin muodostavat joukko potilastovereita (mm. Krista Kosonen, Peter Franzén ja Pirkka-Pekka Petelius). Hänen hallintoalueensa ulottuu aina Kellokosken kylään ja sen pankin johtajaan (Tapio Liinoja) asti. Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan pääse sopuun siitä, onko Prinsessan harhan kanssa myötäeläminen parhaaksi Lappalaiselle. Lääkäri Grotenfelt (Samuli Edelmann) kannattaa moderneja hoitomuotoja ja uusi keksintö, lobotomia, tekee tuloaan myös Suomeen.
Elokuva kertoo yhteiskunnan perspektiivistä katsoen sairaasta ihmisestä, joka olemuksellaan parantaa ja ilostuttaa muita ihmisiä ja ympäristöään. Samalla kun päähenkilö parantaa ympäristöään vallitsevaa terveydenhoitojärjestelmää paremmin ja tehokkaammin, yrittää järjestelmä nujertaa yksilön valovoimaisuuden. Seuraa vuosia kestävä taistelu sairaalan hoitohenkilökunnan ja Anna Lappalaisen välillä hänen identiteetistään ja oikeudesta omaan persoonallisuuteensa.
Lopulta Kellokosken sairaalasta tulee Prinsessan linna, jonne Anna perustaa hovinsa. Vuosien saatossa valovoimainen ja rakastettava persoona saa osakseen ihailua ja kunnioitusta niin potilastovereilta, hoitohenkilökunnalta kuin koko ympäröivältä kyläyhteisöltäkin.
Katja Kukkola | … | Anna Lappalainen |
Samuli Edelmann | … | lääkäri Grotenfelt |
Krista Kosonen | … | Christina von Heyroth |
Irma Junnilainen | … | ylihoitaja Pakalén |
Pirkka-Pekka Petelius | … | potilas Kuronen |
Peter Franzén | … | potilas Saastamoinen |
Antti Litja | … | ylilääkäri Soininen |
Paavo Westerberg | … | lääkäri Lonka |
Paula Vesala | … | hoitaja Elsa |
Joanna Haartti | … | hoitaja Rauha |
Panu Tuomikko | … | hoitaja |
Tapio Liinoja | … | pankinjohtaja Granqvist |
Pertti Koivula | … | lobotomialääkäri Mäkelä |
Ulla Tapaninen | … | Iso-Iita |
Janne Riekki | … | Kellokosken potilas |
Elokuvan ohjannut Arto Halonen palkittiin työstään Helsingin kaupungin Kulttuuripalkinnolla,[2] Suomen mielenterveysseuran palkinnolla[3] ja Kansalaistoiminnan valtakunnallisella tunnustuspalkinnolla.[4] Halonen on ensimmäinen kulttuurialan ammattilainen, jolle kansalaistoiminnan tunnustuspalkinto on myönnetty.
Lappalaista esittänyt Katja Küttner o.s. Kukkola palkittiin työstään parhaan naispääosan Jussi-palkinnolla[5] sekä Suomen Näyttelijäliiton Vuoden elokuvanäyttelijä-palkinnolla.[6] Hänet palkittiin myös Tallinnan elokuvajuhlilla vuoden parhaana naisnäyttelijänä. Viron ohella Prinsessa sai elokuvateatteriensi-iltansa Ranskassa 24. elokuuta 2016 [7] ja sen levitysoikeudet on myyty muun muassa Alankomaihin, Belgiaan, Luxemburgiin, Kreikkaan, Ruotsiin, Sveitsiin, Slovakiaan ja Tšekkiin.[8]
Elokuvan on tuottanut Arto Halonen ja tuotantoyhtiönä toimi Art Films Production pääyhteistyökumppaninaan Mielenterveyden keskusliitto. Elokuvan on kuvannut Hannu-Pekka Vitikainen ja säveltänyt Tuomas Kantelinen. Äänisuunnittelusta vastasivat Samuli Pullinen, Antti Koukonen ja Heikki Innanen.
Elokuvan pukusuunnittelusta vastasi Ritva Muikku, maskeerauksesta Riikka Virtanen ja lavastuksesta Jukka Uusitalo. Elokuva kuvattiin vuoden 2009 aikana, jolloin ulkokuvauksia tehtiin muun muassa Kellokoskella, Niittylahdessa ja Tukholmassa.
Elokuvasta tehtiin myös Arto Halosen ohjaama menestysmusikaali, jota esitettiin Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä vuonna 2013.[9]
Episodi-lehden Mikael Saarinen antoi elokuvalle neljä tähteä. "Halonen selviytyy ensimmäisestä kokoillan pitkästään kunnialla ja pystyy luomaan mielenkiintoisen ajankuvauksen ja ennen kaikkea henkilökuvan ihmisestä, jonka tahto sananmukaisesti vei läpi harmaan kiven."[10]
Film-O-Holic-elokuvasivuston Tina Myllyniemi antoi elokuvalle neljä tähteä ja kommentoi sen kuvaavan "uskottavasti ja koskettavasti ihmisyyden eri puolia; toisaalta vallanhimoa ja kyynisyyttä, toisaalta kykyä asettua toisen ihmisen asemaan."[11]
Helsingin Sanomat antoi elokuvalle kolme tähteä, Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti Nyt- viikkoliitteessä 10.9.2010 ”Elokuva on ammattimaisesti toteutettu. Keskeiset näyttelijät, säveltäjä Tuomas Kantelinen ja kuvaaja Hannu-Pekka Vitikainen etunenässä luovat Kellokosken sodanjälkeisen ajan ja miljöön uskottavaksi”.[8]
Elokuva nähtiin lukuisilla festivaaleilla muun muassa Yhdysvalloissa, Saksassa, Japanissa, Italiassa, Kanadassa ja Alankomaissa.[8] Cape Winelands Film Festivaalilla teos palkittiin Parhaan elokuvan Grand Prix Jury -palkinnolla.[12] Prinsessa kiersi Yhdysvalloissa useilla paikkakunnilla myös tunnetun kriitikon Harlan Jacobsonin kuratoimassa suositussa Talk Cinema -konseptissa ja sai siellä lämpimän vastaanoton.[13]