Proteus on Ranskassa kehitetty pienikokoinen satelliittirunko, jota on käytetty Jason- ja Corot-satelliittien pohjana. Nimi Proteus tulee sanoista Plate-forme Reconfigurable pour l'Observation, les Télécommunications Et les Usages Scientifiques.[1]
Koko 1990-luvun ajan uskottiin Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, että piensatelliitit korvaavat isot satelliitit. Tätä puolsi 1990-luvun alussa tehty NASAn päätös toteuttaa halvempia avaruuslentoja nopeassa tahdissa (Faster, Better, Cheaper) pyrkien samanlaiseen tehokkuuteen, mitä esimerkiksi auto- ja elektroniikkateollisuus oli saavuttanut.[2] Venäjän avaruustoiminta oli vuodesta 1957 alkaen perustunut pieniin satelliitteihin ja satelliittien sarjatuotantoon, esimerkiksi pieniä vakoilusatelliitteja valmistettiin tuhansia. Piensatelliiteilla uskottiin - etenkin Yhdysvalloissa - olevan myös kaupallisia sovellutuksia, kun suunniteltiin matkapuhelinverkkoja, joiden tukiasemat olisivat satelliitteja ja satelliitti-Internetiä. Valtaosa kaavailluista hankkeista ei toteutunut ja toteutetut hankkeet olivat raskaasti tappiollisia.[3]
Euroopassa Englannissa Surreyn yliopisto lähti 1980-luvulla kehittämään mikrosatelliitteja, jotka painavat alle 100 kg.[3] Ranskassa ei näin pieniin satelliitteihin uskottu, mutta CNES alkoi vuonna 1996 kehittämään 500–700 kg painavaa Proteus-satelliittia.[1] Sen teollinen valmistaja on Alcatel Space.[4]
Proteus-rungolle perustuvista satelliiteista ensimmäinen oli Jason 1, joka laukaistiin joulukuussa 2001. ESAn kanssa yhteistyössä toteutettava CoRoT laukaistiin vuonna 2006, kuten EUMETSATin kanssa toteutettava Jason 2.[1] Jasonit tutkivat merta ja CoRoT tähtiä.
Seuraavat satelliitit ovat käyttäneet Proteus-runkoa: