Puhelinvastaaja

Puhelinvastaaja, jossa mikrokasetti viestien tallennusta varten.

Puhelinvastaaja on puhelimeen kytkettävä laite, johon tallennettu viesti toistetaan kyseiseen puhelimeen soittavalle,[1] mikäli kukaan ei vastaa puhelimeen. Yleensä soittaja voi myös tallentaa siihen oman vastausviestinsä, jonka puhelimen omistaja voi myöhemmin kuunnella.

Vastaajatoiminto voidaan toteuttaa myös operaattorien palveluna, jolloin erillistä laitetta ei tarvita puhelinkoneen yhteydessä. Puhelinyhtiöiden vastaajapalvelu on ollut käytössä jo lankapuhelimien aikaan.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kaupallinen puhelinvastaaja tuli markkinoille Yhdysvalloissa 1949. Laitteen nimi oli Tel-Magnet. Se soitti viestin puhelimeen soittavalle ja nauhoitti soittajan viestin magneettinauhalle. Laite maksoi 200 dollaria, mutta se ei ollut kaupallinen menestys. Ensimmäinen menestynyt puhelinvastaaja oli Ansafone, jonka kehitti Phonetel-yrityksessä työskennellyt Kazuo Hashimoto. Yritys alkoi myydä laitettaan Yhdysvalloissa vuonna 1960.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Answering machine

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomisanakirja suomisanakirja.fi. Viitattu 4.5.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.