Puikkomonni | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
Heimo: |
Puikkomonnit Nematogenyidae Eigenmann, 1927 |
Suku: |
Nematogenys Girard, 1855 |
Laji: | inermis |
Kaksiosainen nimi | |
Nematogenys inermis |
|
Katso myös | |
Puikkomonni (Nematogenys inermis) on monnikaloihin kuuluva kalalaji, jota tavataan makeista vesistä Chilestä. Se on ainoa elävä laji puikkomonnien (Nematogenyidae) heimossa.
Puikkomonni voi suurimmillaan kasvaa noin 41 cm:n pituiseksi. Puikkomonni on ruumiinrakenteeltaan pitkulainen ja tyypillisiä piirteitä ovat kuonon 3 lyhyehköä viiksisäieparia, puuttuva rasvaevä, piikitön selkäevä, joka sijaitsee kalan keskiruumiissa, pyöreähkö pyrstöevä ja pienikokoiset silmät. Puikkomonnin ruumis on suomuton ja pohjaväriltään vaalean ruskea ja siinä on tummempia pilkkuja.[2][3][4][5]
Puikkomonni on läheisintä sukua loismonneille (Trichomycteridae), ja katsottiin aikaisemmin kuuluvaksi siihen heimoon alaheimona Nematogenyinae.[3][5]
Aikaisemmin puikkomonnia tavattiin laajahkolta alueelta Chilen keski- ja eteläosista. Nykyisin sitä tavataan laikuttaisesti Concepciónin, Rancaguan ja Angolin läheisyydestä.[2] Se elää joissa ja täysikasvuiset kalat liikkuvat syvemmällä kuin nuoret. Puikkomonnin ravintoa ovatselkärangattomat eläimet kuten nilviäiset, hyönteiset ja äyriäiset. Laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi ja kantaa uhkaavat saastuminen ja vedenotto[1].