Puikkoveitsikalat | |
---|---|
Tummaveitsikala (Steatogenys elegans) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: |
Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: |
Veitsikalat Gymnotiformes |
Heimo: |
Puikkoveitsikalat Hypopomidae Mago-Leccia, 1978 |
Suvut[1] | |
|
|
Katso myös | |
Puikkoveitsikalat Wikispeciesissä |
Puikkoveitsikalat (Hypopomidae) on veitsikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Eräitä puikkoveitsikalalajeja pidetään akvaariokaloina.
Puikkoveitsikalojen heimoon kuuluu 7 sukua ja 16 lajia. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat pitkänomaisia kaloja, joilla osalla ruumis on litteähkö. Ne ovat pienehköjä kaloja, jotka kasvavat noin 9–35 cm pitkiksi ja suurin laji on nuijaveitsikala (Brachyhypopomus brevirostris). Tyypillisiä piirteitä ovat pienikokoiset silmät, hampaiden puuttuminen ja hyvin pitkä peräevä. Muiden veitsikalojen lahkon heimojen tavoin puikkoveitsikaloilla ei ole selkäevää. Heimon kaloilla on lihaskudoksesta muodostunut heikon sähkökentän tuottava elin. Toisin kuin muilla veitsikaloilla, puikkoveitsikalojen tuottava sähkökenttä on pulssimainen. Eräät heimon kalat pystyvät hengittämään happea myös ilmasta.[1][2][3][4]
Puikkoveitsikalojen levinneisyysalue ulottuu Panamasta Argentiinaan. Ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa heimon lajeja ei tavata on Chile. Ne elävät joissa, puroissa, soilla ja tulvaniityillä ja kykenevät selviytymään myös vähähappisissa olosuhteissa.[1][2][3][4]