Puistotuhatjalkainen
| Puistotuhatjalkainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Tuhatjalkaiset Myriapoda |
| Luokka: | Kaksoisjalkaiset Diplopoda |
| Lahko: | Julida |
| Heimo: | Julidae |
| Suku: | Cylindroiulus |
| Laji: | scanicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cylindroiulus caeruleocinctus |
|
| Katso myös | |
Puistotuhatjalkainen eli puistokaksoisjalkainen (Cylindroiulus caeruleocinctus) on melko kookas ja tummansävyinen kaksoisjalkainen. Sitä tavataan koko Euroopassa aivan mantereen eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Sitä esiintyy vieraslajina Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Puistotuhatjalkaiset viihtyvät erityisesti kulttuuriympäristöissä, mutta myös erilaisissa lehtimetsissä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puistotuhatjalkainen on melko kookas ja tasapaksu tuhatjalkainen. Ruumis on 19&–37 mm pitkä ja muodostuu koiraalla 37–47 ja naaraalla 38–97 jaokkeesta. Raajapareja on koiraalla 63–85 ja naaraalla 65–97. Ruumis on pohjaväriltään kiiltävän mustanruskea, ja siinä on metallinkiiltoisen kullanhohtoisia poikkijuovia. Tuntosarvet ovat mustanruskeat ja raajat vaalean kellertäviä. Silmät muodostuvat 37–47 osasilmästä.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puistotuhatjalkaista tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaan pohjoisosista ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan poikki Länsi-Venäjälle.[2] Se on levinnyt vieraslajina myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan[4]. Pohjoismaissa levinneisyys kattaa koko Tanskan sekä osan Ruotsia ja Norjaa.[2]
Lajia tavataan paikoittain myös Suomessa. Sillä on useita vakiintuneita esiintymispaikkoja ainakin Turun ja Kaarinan alueilla,[5] ja viime vuosina laji on levinnyt myös muutamille paikoille Uudellamaalla.[6] Suomessa se tavattiin ensimmäisen kerran helsinkiläisestä puistosta vuonna 1933.[2] Vielä vuoden 2000 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa laji oli arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, mutta sittemmin se on levittäytynyt useille uusille elinpaikoille, ja näillä paikoilla se voi olla runsaslukuinen. Niinpä vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa laji todettiin elinvoimaiseksi (LC).[6]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puistotuhatjalkainen on useimmiten synantrooppi laji, jota tavataan tyypillisesti kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa, puutarhoissa, hautausmailla ja peltojen reunuksilla. Se viihtyy kuitenkin myös erilaisissa lehtimetsissä ja suosii paikkoja, joissa maaperä on rehevää, joskaan hiekkaisempi maapohja ei vaikuta olevan lajille ongelma. Tuhatjalkaiset oleskelevat pääasiassa kivien alla ja karikkeen seassa. Puistotuhatjalkaisella tiedetään olevan joskus syksyisin massaesiintymiä, joiden yhteydessä talvehtimispaikkaa etsivät yksilöt voivat tunkeutua esimerkiksi kellareihin.[2] Laji talvehtii maaperässä enimmillään puolen metrin syvyydessä. Ravinnokseen se käyttää kariketta, sammalia ja kasvien osia.[3]
Laji saattaa olla joinakin vuosina puutarhatuholainen.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Varpu Vahtera: Puistotuhatjalkainen – Cylindroiulus caeruleocinctus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges Flora och Fauna. Mångfotingar – Myriapoda ISBN 978-91-88506-53-5 s. 247–248
- ↑ a b c Gemeiner Feldschnurfüßer (Cylindroiulus caeruleocinctus) - www.natur-in-nrw.de
- ↑ Species Cylindroiulus caeruleocinctus - BugGuide.Net
- ↑ Lenninsiipi_joulu2006.pdf
- ↑ a b Ilpo Mannerkoski, Juhani Terhivuo & Pekka T. Lehtinen 2010. Tuhatjalkaiset. Julkaisussa: Rassi, P. et al (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 372–375
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cylindroiulus caeruleocinctus (Wood, 1864), new to the fauna of Hungary, and its current European distribution (Diplopoda: Julida) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)