Punainen pelto

Punainen pelto
Hong gaoliang
Ohjaaja Zhang Yimou
Käsikirjoittaja Chen Jianyli
Zhu Wei
Mo Yan
Perustuu Mo Yanin novelleihin "Hong Gaoliang" ja "Gaoliang Jiu"
Tuottaja Wu Tianming
Säveltäjä Jiping Zhao
Kuvaaja Changwei Gu
Leikkaaja Du Yuan
Lavastaja Yang Gang
Pääosat Gong Li
Jiang Wen
Teng Rujun
Ji Liu
Valmistustiedot
Valmistusmaa Kiina
Tuotantoyhtiö Xian Film Studio
Ensi-ilta 1987
Kesto 92 min
Alkuperäiskieli kiina
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Punainen pelto (Hong gaoliang) on kiinalainen elokuva vuodelta 1987. Sen on ohjannut Zhang Yimou, ja se perustuu kiinalaisen Nobel-kirjailijan Mo Yanin teoksen Hong gaoliang jiazu (suom. Punainen durra, Otava 2016[1]) kahteen kertomukseen "Hong gaoliang" ja "Gaoliang jiu".[2][3][4]

Elokuva palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla 1988 Kultaisella karhulla.[5]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla huhtikuussa 1995, että Punainen pelto oli 1980-luvun Kiinassa vallankumouksellinen, koska ihmisiä ei siinä kuvata yhteiskunnallisina mallihenkilöinä, vaan Zhang Yimou uhmasi poliittisen johdon taidekäsitystä ja antoi oman näkemyksensä virrata elokuvassa. Fräntistä elokuva on uuden kiinalaisen elokuvan komea airut ja suunnannäyttäjä.[6]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa lähes mykäksi, visuaalisesti hallituksi ja kauniin musiikin sävyttämäksi eeppiseksi kertomukseksi. Hän antaa Punaiselle pellolle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Punainen durra (Arkistoitu – Internet Archive), Otava 2016. Viitattu 4.11.2016.
  2. ↑ Wilborn Hampton, Anarchy and Plain Bad Luck, New York Times 18.4.1993, viitattu 12.10.2012
  3. ↑ Red Sorghum. New Zealand International FilmFestival. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 12.10.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Punainen pelto Elonet.
  5. ↑ Uiowa.edu (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 11.10.2012
  6. ↑ Fränti, Mikael: Zhang Yimoun Punainen pelto on uuden kiinalaisen elokuvan komea airut ja suunnannäyttäja. Helsingin Sanomat, 20.4.1995, s. 59. Näköislehti (maksullinen).
  7. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.