Punaisenmeren periplus | |
---|---|
Περίπλους τῆς Ἐρυθρᾶς Θαλάσσης Periplus Maris Erythraei |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | tuntematon |
Kieli | muinaiskreikka (koinee)[1] |
Genre | maantiede, periplus |
Julkaistu | 1. vuosisata jaa. |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Punaisenmeren periplus (m.kreik. Περίπλους τῆς Ἐρυθρᾶς Θαλάσσης, Periplūs tēs Erythrās Thalassēs; lat. Periplus Maris Erythraei) on antiikin kreikkalainen maantieteellinen teos, joka kuvaa Punaisenmeren ja Intian valtameren aluetta.[2][3]
Teoksen Punaisenmeren periplus on kirjoittanut joku tuntematon kreikkalainen kauppamerenkulkija ensimmäisellä vuosisadalla jaa.[2][3] Se on tarkoitettu kauppamerenkulkijoille oppaaksi roomalaisten alueiden ja Afrikan itärannikon, Arabian niemimaan sekä Intian välisessä kaupankäynnissä.[1] Se on ainoa varsinainen Punaisenmeren alueen periplus,[1] tosin samaa aluetta kuvaa myös Agatharkhideen maantieteellinen teos Punaisestamerestä.
Teoksen teksti on säilynyt nykyaikaan vain yhden käsikirjoituksen välityksellä. Se on Codex Palatinus Graecus 398 (fols. 40v–54v), joka on tehty 900-luvulla, ja jota säilytetään Heidelbergin yliopiston kirjastossa. Teksti on täynnä virheitä, sillä se on perustunut vialliseen esikuvaan, jota kopioija on yrittänyt korjailla. Kopioitsijoiden ajan kuluessa tekemät lukuisat virheet ovat seurausta siitä, että tekstissä on paljon harvinaisia sanoja ja eurooppalaisille vieraita paikannimiä. British Museumissa on teoksen toinen käsikirjoitus B.M. Add. 1939I (fols. 9r–12r), joka on 1300–1400-luvuilta. Se kuitenkin perustuu Codex Palatinukseen, eikä tuo lisäarvoa. Teoksen editio princeps eli ensimmäinen painettu laitos oli vuonna 1533.[1]
Teoksessa kuvaillaan merireitit ja kauppareittimahdollisuudet Punaisellamerellä sekä Intian valtamerellä, sillä antiikin aikana Punainenmeri (lat. Mare Erythraeum) tarkoitti koko Intian valtameren pohjoisosaa. Teos kuvaa kahta rannikkopurjehdusta, jotka kummatkin saavat alkunsa Egyptistä. Toinen suuntautuu Intiaan, ja sisältää paljon yksityiskohtia, jotka ovat hyödyllisiä merenkulkijoille. Toinen, joka on kuvattu suppeammin, suuntautuu Afrikan itärannikkoa pitkin nykyiseen Dar es Salaamiin saakka.[2][3]