Punatäplät
| Punatäplät | |
|---|---|
 Zygaena trifolii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Punatäplämäiset Zygaenoidea |
| Heimo: | Punatäpläperhoset Zygaenidae |
| Alaheimo: |
Punatäplät Zygaeninae Latreille, 1809 |
| Katso myös | |
Punatäplät, alaheimo (Zygaeninae), ovat päiväaktiivinen, pikkuperhosiin kuuluva, noin 700 lajia käsittävä perhosryhmä. Ne tunnettiin aikaisemmin nimellä angervokiitäjät, vaikka heimolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kiitäjien heimon kanssa. Yhdessä vihersiipien ja muutaman muun alaheimon kanssa ne kuuluvat punatäpläperhosten heimoon.
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punatäplillä on nuijamaiset tuntosarvet ja lähes aina tummat, metallinhohtoiset siivet. Etusiivissä on selvärajaisia punaisia (kaikki suomalaiset lajit), keltaisia tai valkoisia täpliä. Eräillä lajeilla täplät ovat levinneet viiruiksi. Lajien sisäinen vaihtelu kuvioiden suhteen on suurta ja esimerkiksi useista tavallisesti punatäpläisistä lajeista tunnetaan myös keltainen värimuunnos. Kirkas väritys on varoitus pedoille, sillä punatäplät ovat huomattavan myrkyllisiä. Niiden elimistössä on syanidiyhdisteitä, jotka syntyvät perhosen aineenvaihduntatuotteina ravintokasveista saatujen lähtöaineiden avulla. Toukat voivat myös erittää syanidipitoista nestettä pisaroina. Aikuisten perhosten genitaalien rakenne on ryhmälle tunnusomainen: naaran sukuelimiin liittyvät niin kutsutut Petersenin rauhaset ja koiraan uncus on kaksiosainen.[1][2]
Lajien ulkonäöllisen muuntelun vuoksi lajinmääritys voi olla hankalaa.[2]
Punatäplät vierailevat ahkerasti kukilla. Niiden lentotapa on rauhallinen ja niitä voi esiintyä pienelläkin alueella suuria määriä. Tämä käyttäytymispiirre luultavasti lisää perhosten aposemaattisen värityksen pelotevaikutusta. Myöskään toukat eivät piilottele, joskin niitä on vaikeampi löytää kuin aikuisia perhosia.[1][2]
Palearktiselta alueelta tunnetaan noin 100 punatäplälajia. Euroopassa lajirunsaus on suurin Välimeren länsipään ympäristössä.[2]
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on löydetty kuusi punatäplälajia[3] Vuoden 2010 uhanalaisarvioinnin mukaan lajeista kaksi on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja yksi on hävinnyt (RE). Lisäksi yhden katsottiin olevan arviointiin soveltumaton (NA).[4] Lisäksi yksi laji on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.
- juovapunatäplä Zygaena osterodensis RE, rauhoitettu
- maitepunatäplä eli lounaan angervokiitäjä Zygaena filipendulae VU
- nätkelmäpunatäplä eli isoangervokiitäjä eli puna-angervokiitäjä Zygaena lonicerae VU
- pukinjuuripunatäplä Zygaena minos NA
- tunturipunatäplä Zygaena exulans
- virnapunatäplä eli vanhalta nimeltään pikkuangervoperho Zygaena viciae
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kimmo Silvonen (kuvia) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b M. J. Scoble (1992). The Lepidoptera: Form, Function and Diversity
- ↑ a b c d Patrice Leraut: Moths of Europe, volume 3: Zygaenids, Pyralids 1. N.A.P Editions, 2012. ISBN 978-2-913688-15-5 s. 44–45
- ↑ [1]
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive)