Pyhä Vitus

Pyhän Vituksen marttyyrius kiehuvassa öljyssä (1500-l.)
Pyhä Vitus

Pyhä Vitus (s. Mazara, Sisilia - k. n. 304 Lucania, Etelä-Italia)[1] on kristitty marttyyri, jota katolinen kirkko kunnioittaa pyhimyksenä ja yhtenä neljästätoista hädässä auttajasta.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Vituksen elämäkerran mukaan hänen pakanallinen isänsä, senaattori Hylas, yritti eri tavoin saada poikansa luopumaan kristinuskosta. Isä sulki hänet viettelevien tanssijattarien kanssa samaan huoneeseen, mutta enkelit suojelivat Vitusta lankeemukselta.[1]

Vitus pakeni Roomaan, jossa hän paransi keisari Diocletianuksen pojan tätä riivaavasta tanssitaudista. Siitä huolimatta keisari antoi muun muassa heittää Vituksen pataan, jossa oli kiehuvaa pikeä ja sulaa lyijyä. Vitus kuitenkin nousi vahingoittumattomana esiin padasta. Enkelit kuljettivat lopulta erilaisten tappamisyritysten kohteeksi joutuneen Vituksen Santa Ceciliaan lähelle Ebolia, missä hän seuralaisineen kuoli rauhallisesti rukouksessa. [1]

Vuoden 600 tienoilla Vituksen kultti tunnetaan kirjallisuudessa, ja Lukaniassa kirjoitetaan legendaarinen pyhimyselämäkerta, joka leviää nopeasti Pohjois-Italiaan, Ranskaan ja Saksaan. Ala-saksalaisen legendan mukaan Vituksen luut tuotiin vuonna 583 Sisiliasta mantereelle.[1] Reliikin osat siirtyivät ostojen ja ryöstöjen myötä paikasta toiseen. Monet luut, muun muassa pääkallo, päätyivät lopulta 1300-luvulle tultaessa Prahaan, minne rakennettiin Vitukselle pyhitettyä katedraalia.[1]

Pyhimyskultti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitus on yksi neljästätoista hädässä auttajasta.[2] He ovat pyhimyksiä, joita kunnioitetaan katolisessa kirkossa auttajina ja suojelijoina erilaisia tauteja vastaan. Ryhmä muotoutui 1300-luvulla Reininmaalla Mustan surman aiheuttaman epidemian seurauksena.

Tanssitautisten parantaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Vitus oli parantanut keisarin pojan tanssitaudista, häntä alettiin pitää tanssitautisten parantajana. Arno Forsius kirjoittaa: "Saksalaisen kulttuurin maissa esiintyi keskiajalla massahysteriana tanssihulluutta, jota nimitettiin Pyhän Vituksen tanssiksi. Varsinkin maaseudun miehet ja naiset muodostivat piirejä ja ryhmiä, joissa he tanssivat musiikin tahdittamina mielettömästi ympäriinsä, kunnes kaatuivat uupuneina maahan, usein tajuttomina ja vaahtoa suusta sylkevinä." Tanssitautisia saatettiin hoitaa ajamalla heistä pois riivaajia Pyhälle Vitukselle omistetuissa kappeleissa. [2]

Forsius toteaa, että myös Italiassa oli tanssihysteriaa, mutta sitä nimitettiin tarantismiksi, koska sen katsottiin johtuvan tarantula-hämähäkkien puremista. Kun massahysterian kaltainen tanssitauti laantui, Pyhän Vituksen nimi liitettiin reumaattiseen tulehdukseen liittyvään tanssitautiin, chorea minoriin.[2]

Elämäkertansa takia hänestä tuli erityisesti tanssijoiden ja näyttelijöiden suojelija.[2] Pyhältä Vitukselta pyydettiin apua monissa asioissa, kuten koiran- ja käärmeenpuremissa, epilepsiassa sekä salamoita ja myrskyjä vastaan.[2][1] Kansanuskomuksissa Vitusta on alettu pitää myös oikeaan aikaan unesta herättäjänä, mahdollisesti muistopäivän takia, joka ajoittuu lähelle kesäpäivänseisausta.[1] Pyhän Vituksen puoleen käännyttiin myös esimerkiksi säätä koskevissa toiveissa: "O heiliger Vitus, regne nicht, / damit es uns nicht am Korn gebricht, denn Regen am St. Vitustag, / die Gerste nicht vertragen mag."[1] (Pyhä Vitus, älä anna viljaa sateen pestä. Vituspäivän tienoolla ei ohra vettä kestä).[1]

Ikonografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wienin Ylä- ja Ala- St. Vituksen kaupunginosavaakuna

Ikonografiassa Pyhä Vitus esitetään nuorena miehenä palmunlehvä kädessään, joskus myös kukon, koiran, korpin tai leijonan seurassa. Kaikki nämä eläimet liittyvät hänen pyhimyselämäkertaansa.[1] Marttyyrikuolemaansa liittyvien tapahtumien johdosta Pyhä Vitus kuvattiin useimmiten seisomassa suuressa padassa, jossa häntä korvennettiin hengiltä. Joskus hänet kuvattiin pienikokoisen padan kanssa, joka saattoi muistuttaa yöastiaa. Sen takia Vituksesta tuli kansanuskossa myös vuoteenkastelijoiden ja ripulitautisten parantaja.[2]

Muistopäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Vituksen muistopäivää vietettiin juliaanisen kalenterin mukaan 15. kesäkuuta, joka vastaa gregoriaanisen kalenterin 28. päivää. Vuonna 1969 paavi Paavali VI poisti Pyhän Vituksen muistopäivän yhdessä 92 muun keskiaikaisen pyhimyksen kanssa, joiden elämäkertatiedot olivat puutteelliset.[3]

Pyhä Vitus on Prahan ja monen muun paikkakunnan suojeluspyhimys etenkin Saksassa.[1] Hänelle on omistettu Prahan siluettia hallitseva Pyhän Vituksen katedraali.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Schäfer, 2020
  2. ↑ a b c d e f Forsius, 1992
  3. ↑ Calendarium Romanun. Typis Polyglottis Vaticanis, 1969. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  4. ↑ Horakova, 2014

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä Vitus.