Pyhämaa

Pyhämaa
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Uusikaupunki
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°57′06.2″N, 021°22′13.7″E
Lääni	Turun ja Porin lääni
Maakunta	Varsinais-Suomi
Kuntanumero	629
Hallinnollinen keskus	Pyhämaa
Perustettu	1906
Liitetty	1974
– liitoskunnat	Uusikaupunki Pyhämaa
– syntynyt kunta	Uusikaupunki
Pinta-ala	km²  [1] (1.1.1973)
– maa	73,6 km²
Väkiluku	848  [2] (31.12.1973)
– väestötiheys	11 as./km²
Infobox OK

Pyhämaan uhrikirkko.

Pyhämaan uusi kirkko.

Pyhämaa (aik. Pyhämaan Luoto) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Pyhämaan kunta pakkoliitettiin vuoden 1974 alusta Uuteenkaupunkiin, osin tuolloin vireillä olleen mutta toteutumatta jääneen Neste Oy:n kolmannen öljynjalostamon rakennushankkeen johdosta.^[3] Pyhämaan naapurikunnat olivat Kalanti, Pyhäranta, Uudenkaupungin maalaiskunta ja Uusikaupunki.

Pyhämaan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1969.^[4]

Pyhämaassa on vanha, runsaasti maalattu uhrikirkko 1600-luvulta. Uudempi kivikirkko on vuodelta 1804.

Kunnan historiaa

Alueen muodostuminen

Ensimmäisen pysyvän asutuksen on otaksuttu tulleen Pyhämaan alueelle vuoden 1000 paikkeilla, jolloin alueelle katsotaan asettuneen jonkin verran ruotsalaislähtöistä väestöä. Samalla on katsottu suomalaisperäisen "mannerkansan" alkaneen muuttaa saaristoon noin kaksisataa vuotta myöhemmin, jolloin he asettuivat oletettavasti niille saarille, joilla ei vielä asutusta ollut.^[5]

Pyhämaan asuttamisesta ei ole kovin varhaisia kirjallisia lähteitä. Vanhin on latinankielinen vuodelta 1411 oleva asiakirja, jossa jaetaan Uudenkirkon seurakunnan 75 kyläkuntaa neljään yökuntaan pappilan rakentamista varten. Tuossa asiakirjassa mainitaan Edväinen ja Kammela, jotka tuolloin kuuluivat Uuteenkirkkoon. Uuteenkirkkoon Pyhämaan kylistä kuului vuodesta 1712 aina 1800-luvulle asti myös Kukainen, mutta ensimmäisen asutuksen tiedetään syntyneen sinne vuonna 1704. Samoin Uuteenkirkkoon kuuluivat Meri-Saarnisto ja Majamaa, joista ensimmäinen sai asutuksensa 1749^selvennä ja jälkimmäinenkin 1700-luvun kuluessa. Torlahden alue oli asuttu jo ainakin vuonna 1463.^[6]

Osa Pyhämaasta kuului aina 1600-luvulle asti Untamalan kirkkopitäjään, joka myöhemmin tunnetaan Laitilana. Tältä alueelta ei tiedetä kovin tarkasti asutuksen alkamisvuosia, mutta voidaan arvella, että Pyhämaan, Kettelin ja Pitkäluodon kylät mainitaan asiakirjoissa ensi kerran vuonna 1413, jolloin niitten on täytynyt olla asuttuja. Paasio esittää kirjassaan otaksuman,^[7] perustaen väitteensä Kettelin ja Pyhämaan kylien melko suureen talolukuun vuoden 1540 maakirjassa, että edellä mainitut kylät ovat syntyneet jo varhain keskiajalla, viimeistään 1300-luvulla. Pyhämaan nimi esiintyy ensimmäistä kertaa maakirjassa vuonna 1540 muodossa Pyhema, jolloin sillä tarkoitettiin Pyhämaan kirkonkylää. Paasio arvelee,^[8] että nimi on jo varhaiskeskiaikaista perua ja toteaa samalla nimeen liittyvät kansantarinat mielikuvituksen tuotteeksi.

Koska Kammelan, Kukaisten ja Edväisten yhteydet pitäjänsä, Uudenkirkon, keskustaan olivat hankalat, anoivat nämä kylät siirtoa Pyhämaan seurakuntaan. Olivathan niiden asukkaat jo vanhastaan käyneet Pyhämaan kirkossa ja heillä oli siellä omat penkit ja kirkkotalli. Kylät päätettiinkin siirtää Pyhämaahan 2.12.1863 päivätyllä tuomiokapitulin kirjeellä. Tosin on huomattava, että osia Kukaisten saaresta, nimittäin Meri-Saarnisto ja Majamaa jäivät tässä yhteydessä edelleen Uuteenkirkkoon ja ne liitettiin Pyhämaahan vasta 1920, pitkällisten neuvotteluiden jälkeen.

Kun 1920-luvulla tuli voimaan oppivelvollisuuslaki, joka määräsi muodostamaan kansakoulupiirit, tuli monille kunnille ongelmia hajanaisen saariston kanssa. Uusikirkko oli yksi näistä kunnista. Ongelmat koskivat Ruotsinveden ja Velhoveden alueen saaria, joita oikein kukaan ei olisi halunnut ristikseen.^lähde? Tämäkään neuvottelu ei edennyt nopeasti, vaan vasta vuoden 1942 alusta liitettiin nuo saaret – Raulion ja Torlahden alueet – Pyhämaahan, vastoin kalantilaisten tahtoa. Liitoksen myötä Pyhämaan maapinta-ala kasvoi 14,1 neliökilometrillä ja väkilukukin lähes kahdellasadalla. Tämä liitos ei ilmeisesti ko. alueilla saanut yksimielistä kannatusta ja vielä 1960-luvullakin ilmeni ajoittaista halua liittyä takaisin Kalantiin.^lähde?

Hallinnon kehitys

Pyhämaan alue oli jakaantunut kahteen eri kirkkopitäjään keskiajalta aina 1800-luvun maalaiskuntia koskeneeseen lakiin asti. Nykyinen Pyhärannan kunta muodosti Pyhämaan alueen kanssa yhden kunnan aina vuoteen 1908 asti, jolloin tuolloinen Pyhämaan Rohdainen – siis oikeastaan pitäjän mannerosa – ja Pyhämaan Luoto, eli Pyhämaa, erosivat omiksi kunnikseen. 1400-luvulta lähtien käytössä olivat myös hallintopitäjät, jotka luotiin lähinnä veronkantoa varten. Pyhämaan alue, lukuun ottamatta Laitilan hallintopitäjään kuuluneita Pyhämaan, Kettelin ja Pitkäluodon kyliä, kuului tässä jaossa Velluan veropitäjään eli Peteksen lääniin. Kirkkopitäjät ja hallintopitäjät eivät siis olleet alueeltaan yhteneviä. Kirkollisesti Laitilaan kuuluneet Heinäinen, Kuivarauma ja Kursila kuuluivatkin hallinnollisesti Uuteenkirkkoon.^[9]

Aina vuoteen 1865 asti oli maallinenkin hallinto seurakunnan kirkkoherran vallassa. Asetuksella ja lailla oli määrätty kirkkoherra pitämään kaksi pitäjäkokousta vuodessa, joissa äänioikeutettuja olivat manttaalin pannun maan ja ruukkien omistajat. Näissä kokouksissa tuli käsitellä taloudelliset ja muut kunnalliset asiat kirkollisten asioitten ohella. Kirkkoherra oli siis ikään kuin oman toimensa ohella myös kunnanjohtaja.^[10] Kun kunnallisten tehtävien määrä 1800-luvun mittaan kasvoi, eikä seurakunnalla ollut varsinaisia toimeenpanoelimiä, alkoi kunnallisasioiden hoito viedä kohtuuttomasti kirkkoherrojen aikaa. Asiantilan korjaamiseksi julkaistiin valtiopäivien päätöksen mukaisesti 6.2.1865 asetus kunnallishallinnosta maaseudulla. Tämä asetus määräsi ensimmäisessä pykälässään, että "kukin seurakunta maaseudulla on ittepäällensä erinäinen kunta". Tässä yhteydessä maalliselle hallinnolle siirtyivät opetus, palosuojelu, sairaanhoito, köyhäinhoito, järjestyksen ylläpitäminen ja kunnallinen rakentaminen. Suuri uudistus oli manttaaliin perustuvasta äänioikeudesta luopuminen. Nyt uusissa kuntakokouksissa äänivaltaa voivat käyttää kaikki kunnan asukkaat, jotka eivät olleet holhouksen alla, jotka nauttivat kansalaisluottamusta ja joilla ei ollut velkana enempää kuin edellisen vuoden kunnallisverot. Äänimäärä kuitenkin oli veroäyrien luvusta riippuva. Toimeenpanoelimeksi muodostettiin kunnallislautakunta, johon kuului esimies, varaesimies ja vähintään viisi jäsentä varajäsenineen.^[11]

Pyhämaassa tilanne koettiin hankalaksi. Seurakunta oli laaja ja voimakkaasti kahteen osaan jakautunut. Lisäksi seurakunnasta käytettiin nimeä Pyhämaa, jota luotolaiset eivät suin surminkaan olisi koko kunnan nimeksi antaneet, koska katsoivat sen kuuluvan juuri saaristo-osalle. Samaan aikaan sattuneet katovuodet köyhdyttivät aluetta voimakkaasti. Useaan otteeseen anottiin lykkäystä uudistuksen toteuttamiseen, mutta sitä ei myönnetty kuin ainoastaan vuoden 1870 alkuun. Kun näin oli kunta muodostettava, alkoi voimakas kiistely siitä, pitäisikö muodostaa yksi vai kaksi kuntaa. Luotolaiset ajoivat kappelinsa muodostamista omaksi kunnakseen, koska katsoivat olevansa joka tapauksessa erillään mantereesta, rohdaislaiset taas yhtä kuntaa, koska arvelivat sen tulevan halvemmaksi. Tätä kiistelyä jatkui vuosikymmenen, kunnes vuoden 1883 syyskuussa pidetty Rohdaisten ja Luodon viimeinen yhteinen kuntakokous totesi kuvernöörin vahvistaneen kunnan jaon. Tämän jälkeen luotolaiset käyttivät aina vuoteen 1908 asti kunnastaan nimeä Pyhämaan luodon kunta, rohdaislaiset vaihtelevasti Pyhämaan Rohdaisten kunta, Pyhämaan mantereen kunta, Rohdaisten kunta ja lopulta 1908 Pyhäranta.^[12]

Seurakuntaelämä Pyhämaassa

Paasio otaksuu,^[13] että Pyhämaan alueella, ehkä jopa erikseen Rohdaisissa ja Luodolla, oli tavallaan itsellinen seurakunta 1200- ja 1300-luvuilla. 1400-luvun mittaan hän katsoo käydyn kilpailua näistä alueista edellä mainittujen Uudenkirkon ja Untamalan kirkkopitäjien välillä, kun katsottiin suurempien seurakuntakokonaisuuksien olevan välttämättömiä. Tämä johti alueen edellä kuvattuun jakoon. Kaksisataa vuotta tuon yhdistämisen jälkeen puhalsivat toisenlaiset tuulet. Tuolloin katsottiin laajojen kirkkopitäjien olevan hajanaisia, ja uusien seurakuntien syntyä suosittiin tehokkaamman puhdasoppisuuden levittämisen takia, varsinkin piispa Isak Rothoviuksen aikana (1627–1652). Pyhämaan Laitilaan kuuluneet alueet erotettiinkin omaksi seurakunnakseen 15.4.1639. On ymmärrettävissä myös välimatkojen takia se, miksi nämä alueet Laitilasta haluttiin erottaa.^[14] Tuolloin muodostuneen Pyhämaan seurakunnan sisällä alkoi melkoinen kissanhännänveto luodon ja mantereen välillä, jonka seurauksena seurakunnan ja kappelin statukset vaihtelivat edestakaisin. Kun seurakuntaa muodostettiin pidettiin sen kahta osaa ainakin teoriassa saman arvoisina. Vuonna 1688 sitten muodostettiin Rohdaisten kappeli ja siis luodosta tuli emäseurakunta. Vuonna 1782 osat vaihtuivat. Tämä status sitten pysyikin siihen saakka, kun molemmista muodostettiin pitäjän jaon yhteydessä oma seurakuntansa 1908.

Pyhämaan seurakunta koki tavallaan kunnan kohtalon vuoden 2009 alusta. Uudenkaupungin alueella toimi vielä 1970-luvun alun kuntarajoja noudattaneen neljän seurakunnan (Kalanti, Lokalahti, Pyhämaa ja Uusikaupunki) muodostama seurakuntayhtymä, jonka purkamisesta Uudenkaupungin seurakunnan seurakuntaneuvosto teki aloitteen muiden kanssa asiasta neuvottelematta syksyllä 2007. Kirkossakin vallalla olevan suuriin kokonaisuuksiin pyrkimisen myötä seurakuntayhtymän purkautuminen katsottiin pienemmissä seurakunnissa olevan väistämätön tosiasia, joka sai nämä laatimaan aiesopimusluonnosta, joka sitten solmittiinkin kaikkien neljän seurakunnan välillä lopputalvesta 2008. Kesäkuussa 2008 Kirkkohallitus teki päätöksen yhtymän ja neljän seurakunnan lakkauttamisesta ja uuden Uudenkaupungin seurakunnan perustamisesta 1.1.2009. Palmusunnuntaina 5.4.2009 pidettiin uuden seurakunnan ensimmäiset seurakuntavaalit, joissa valittiin kirkkovaltuusto. Tämän valtuuston tehtäväksi jäi aiesopimuksen toteuttaminen, eli käytännössä neljän kappeliseurakunnan perustaminen seurakuntaan noudatellen lakkautettujen seurakuntien/kuntien rajoja. Pyhämaan seurakunnan seuraajana toimii nyt Pyhämaan kappeliseurakunta.^[15]

Vanha puinen Pyhämaan uhrikirkko on sisäseiniltään kauttaaltaan kuvitettu Raamatun kertomuksilla. Kirkko on rakennettu ja uusittu vuosina 1647–1652. Uudempi kivikirkko on vuodelta 1804. (T. Vennberg).

Pyhämaan nykypäivä

Nykyisin alueen asukasluku on noin 600 henkilöä. Alueella on paljon kesämökkejä, joten väkimäärä lisääntyy kesäisin. Kirkonkylässä sijaitsee vierasvenesatama. Pyhämaan Suviteatteri esittää näytelmiä kesäisin.

Kunnallisista palveluista Pyhämaassa on jäljellä Kirkonkylässä sijaitseva koulu, jossa lukuvuonna 2011–2012 on nelisenkymmentä oppilasta ja kolme opettajaa. Kaksi kauppaa palvelevat kirkonkylässä ja Kammelassa. Alueella on myös ravintola.

Kylätoiminta Pyhämaalla on vilkasta ja toimivia yhdistyksiä on kymmenkunta. Vuonna 2015 koko Pyhämaalle nimellä Pyhämaan Luoto myönnettiin Varsinais-Suomen vuoden kylän arvonimi.^[16]

Kyliä

Vuodesta 1942 Pyhämaan alueella on ollut kuusitoista kylää: Edväinen/Ärväne (Edsvik), Hallu, Heinäinen, Kammela, Ketteli/Ketli (Kettils), Kuivarauma/Kuiviraumo, Kukainen/Kukane, Kursila/Kursla, Majamaaholm-yksinäistila, Pitkäluoto (Långholm), Pyhämaa, Saarnistoholm-yksinäistila, Suurikkala/Raulio, Torlahti-yksinäistila (Torlax), Varhela ja Viisola.

Edellä mainituista Hallu, Suurikkala, Varhela ja Viisola eivät varsinaisesti ole käytössä olevia kylännimiä, vaan Kalannin kylien mukaan nimensä saaneita alueita. Suurikkalaa väestö kutsuu Raulioksi, joksi sen nimeä on anottu aikanaan muutettavaksikin, siinä onnistumatta. Muut kolme ovat alueina pieniä ja niistä yleensä käytetäänkin saaren tms. maantieteellisen paikan nimeä.^[17]

Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajausten mukaan Pyhämaalla ei ollut lainkaan taajamia.^[18]

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Pyhämaan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Pyhämaan väestönkehitys 1880–1970
Vuosi			Asukkaita
1880			1 025
1890			1 128
1900			1 315
1910			1 267
1920			1 239
1930			1 148
1940			1 131
1950			1 375
1960			1 104
1970			893
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Lähteet

• Veikko Paasio: Pyhämaan historia. (1979)

Viitteet

1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1973 (PDF) (sivu 18) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
2. Väestönmuutokset 1973 (PDF) (sivut 24–25) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
3. Pyhämaa Uuteenkaupunkiin – jalostamotiestä ei päätöstä. Helsingin Sanomat, 29.4.1973, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 150. Otava 1971, Helsinki.
5. Paasio 1979, s. 34.
6. Paasio 1979, s. 34–35.
7. Paasio 1979, s. 35.
8. Paasio 1979, s. 31.
9. Paasio 1979, s. 36–37.
10. Paasio 1979, s. 42.
11. Paasio 1979, s. 45.
12. Paasio 1979, s. 49.
13. Paasio 1979, s. 38.
14. Paasio 1979, s. 39.
15. Uudenkaupungin seurakunnan kirkkoneuvoston pöytäkirja 23.9.2009.^{[vanhentunut linkki]} §48. Viitattu 6.11.2009
16. Arffman, Siiri: Katse tulevaisuuteen toi Pyhämaalle vuoden kylä -tittelin. Turun Sanomat, 23.8.2015, 111. vsk, nro 229, s. 7.
17. Paasio 1979, s. 54.
18. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
19. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla

• Pyhämaan kappeliseurakunta^{[vanhentunut linkki]}
• Pyhämaan paikallissivut
• Pyhämaan kartta

Kirjallisuutta

• Mikola, Päivi ym. (toim.): "Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 1, Kuivarauma, Pyhämaan kaupat, vanhoja kuvia, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1930". Pyhämaan Perinnepiiri, 2014. ISBN 978-952-68063-1-0.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): "Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 2, Edväinen, Pyhämaan käsityöläisistä, Uutisia Pyhämaasta vuodelta 1931, vanhoja kuvia". Pyhämaan Perinnepiiri, 2014. ISBN 978-952-68063-2-7.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): "Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 3, Pitkäluoto-Ihamo, Pyhämaan kalastuksesta, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1932, vanhoja kuvia." Pyhämaan Perinnepiiri, 2015. ISBN 978-952-68063-3-4.
• Mikola, Päivi ym. (toim,): "Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 4, Kursila, Pyhämaan tuulimyllyistä, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1933, vanhoja kuvia." Pyhämaan Perinnepiiri, 2016". ISBN 978-952-68063-4-1.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): "Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 5, Kukainen, Saarnistonmaa, Majamaa ja Jääränkari, Pyhämaan merenkulkijoista, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1934, vanhoja kuvia. Pyhämaan Perinnepiiri, 2017. ISBN 978-952-68063-5-8.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 6, Kirkonkylä, Pyhämaa itsenäisyytemme alkuaikoina, Pyhämaan partiolaiset, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1935,vanhoja kuvia, Pyhämaan Perinnepiiri, 2018. ISBN 978-952-68063-6-5.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 7, Heinäinen, 17 tarinaa Inkerinmaalta, Karjalasta ja Petsamosta, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1936,vanhoja kuvia, Pyhämaan Perinnepiiri, 2020. ISBN 978-952-68063-7-2.
• Mikola, Päivi ym. (toim.): Entisajan elämää Pyhämaassa. Osa 8, Ketteli, Öljynjalostamo oli tuhota paratiisin, Pyhämaan lastaajat, Uutisia Pyhästämaasta vuodelta 1937,vanhoja kuvia, Pyhämaan Perinnepiiri, 2022. ISBN 978-952-68063-8-9.

Uudenkaupungin kaupunginosat, kylät ja taajamat

Uudenkaupungin kaupunginosat	Arvassalo · Haimio · Hakametsä · Hiu · Janhua · Kittamaa · Ketunkallio · Pajala · Palomettä · Perkko · Pietola · Ruokola · Sanno · Sorvakko · Sundholma · Vaakua · Viikainen
Kalannin kylät	Alsila · Elkkyinen · Hakoinen · Hallu · Halola · Harikkala · Haudo · Haudonsaari · Hyyninen · Häähä · Inhamo · Jaakolankorpi · Kahloinen · Kainu · Kaivola · Kallela · Kaskinen · Katina · Kaukola · Kinko · Korvenkylä · Kuuvantaka · Kylähiisi · Kytämäki · Lahti · Maurumaa · Männäinen · Orivo · Palsa · Paulähde · Pehto · Petes · Pettäinen · Piitorauma · Putta · Pyrrilä · Ridanala · Ruonanperä · Saarnisto · Sairinen · Sannainen · Santtio · Siivola · Siivottu · Siuttula · Sundholm · Suontaka · Suurikkala · Taipale · Tammisto · Torlahti · Tynki · Uussaari · Vahterus · Varhela · Varjoranta · Vellua · Viisola · Villilä
Lokalahden kylät	Alhontaka · Haaroinen · Haavainen · Hakula · Heikkalanpää · Hermansaari ja Suomenkylä · Hylkimys · Isokorpi · Järppilä ja Vähäkorpi · Kaimainen · Kelo · Korpi · Korvenranta · Kouvoinen · Lokala · Lopmeri · Marttila · Mattinen ja Salmenperä · Muntila · Mähkärlä · Nopperla · Oja · Palkkinen · Perkiö · Pietinalho · Pietula · Pinipaju · Pitkäkari · Pitkäluoto · Pleikilä · Puotila · Pyöli · Ranta · Rauttinen · Riihiranta · Ruissaari · Siurula · Tammisto · Tirkkala · Valkamaa · Varanpää · Vartsaari · Viljattula · Väättäinen
Pyhämaan kylät	Edväinen · Hallu · Heinänen · Kammala · Ketteli · Kirkonmaa · Kuiviraumo · Kukainen · Kursila · Majamaaholm · Pitkäluoto · Pyhämaa · Saarnistoholm · Sannainen · Suurikkala · Torlahti (Tuorlahti) · Varhela · Viisola
Uudenkaupungin maalaiskunnan kylät	Haukharja · Kuddholm (Kurulma) · Lepäinen · Lyökki (Ylötynkari) · Meri-Kaskinen · Oksalanpää · Pirkholma · Putsaari · Salmi · Vohdensaari
Taajamat	Uudenkaupungin keskustaajama · Kalannin kirkonkylä · Lokalahden kirkonkylä