Kultaiset säkeet | |
---|---|
Χρύσεα ἔπη | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Pseudo-Pythagoras |
Kieli | muinaiskreikka |
Genre | filosofia |
Julkaistu | 200-luku eaa.–400-luku |
Suomennos | |
Suomentaja | S. Vienonen |
Julkaistu | 198? |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Pythagoraan kultaiset säkeet (m.kreik. Χρύσεα ἔπη, Khrysea epē) on muinaiskreikkalainen kokoelma moraalisia kehotuksia. Kokoelma koostuu 71 heksametrisäkeestä, jotka on perinteisesti pantu Pythagoraan nimiin.
Säkeiden todellinen alkuperä on tuntematon, ja tutkijat ovat erimielisiä niiden ajoituksesta. Vaikuttaa siltä, että säkeet on saatettu tuntea jo 200-luvulla eaa.,[1] mutta niiden olemassaolo sellaisena kuin ne nykyään tunnetaan voidaan vahvistaa vasta 400-luvulle jaa.[2]
”Kultaiset säkeet” olivat myöhäisantiikin aikana hyvin suosittuja, ja ne levisivät laajalle.[1][2] Niitä myös lainattiin usein.[3] Uusplatonilaiset käyttivät säkeitä osana moraalisten opetustensa johdantoa,[4] ja säkeitä koskien on säilynyt useita uusplatonilaisia kommentaareja, kenties tunnetuimpana Hierokles Aleksandrialaisen kommentaari. Säkeiden maine säilyi läpi keskiajan renessanssiin asti,[2] ja myöhemmin niitä on hyödynnetty muun muassa teosofiassa.