Pyörökaarityyli

Heinrich Hübsch: Karlsruhen yliopiston päärakennus, 1833–35

Pyörökaarityyli (saks. Rundbogenstil) on 1800-luvulla Saksassa syntynyt historisoiva arkkitehtuurin tyylisuuntaus, joka yhdisteli aineksia varhaiskristillisestä, bysanttilaisesta, normandialaisesta, romaanisesta ja varhaisrenessanssin arkkitehtuurista.[1]

Pyörökaarityylillä on keskeinen asema Ernst Lohrmannin intendenttikauden ajan (1841-65) suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa, ja monet uusgoottilaisiksi nimitetyistä kirkoista ovat paremminkin sen edustajia.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lukkarinen, Ville: ”Kirkkoarkkitehtuuri 1809–1865”, Ars: Suomen taide 3. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4204-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Lukkarinen s. 359–361
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyörökaarityyli.
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.