Päivätär on suomalaisessa muinaisuskossa auringon sekä päivän jumalatar ja kaunis neito, jonka toveri tai jopa kaksoisolento on yhtä lailla kaunis kuun jumalatar Kuutar. Päivätär ja Kuutar omistavat kuun kultaa ja auringon hopeaa, joita näkyy kuun ja auringon hohteessa, ja ehkä myös ”kultareunaisissa” pilvissä auringonlaskun aikaan.
Päivätär ja Kuutar näkyvät toisinaan Pohjolan tyttären tavoin taivaalla kehräämässä kulta- ja hopealankaa sekä kutomassa siitä kultaisia ja hopeisia vaatteita. Kalevalaisissa runoissa neidot pyytävät Päivättäreltä ja Kuuttarelta kaunistuksekseen kultaisia ja hopeisia koruja sekä vaatteita.
Professori Anna-Leena Siikala pitää mahdollisena, että Päivätär oli elämää ja valoa hallinnut jumala. Kristillisellä kaudella hänet korvasi Neitsyt Maria.[1]