Ränniöljy (yksink.: 地沟油; perint.: 地溝油; pinyin: dìgōu yóu) on nimitys ravintoloista, teurastamoista ja viemäreistä peräisin olevalle käytetylle ruokaöljylle, jota kerätään talteen ja kierrätetään Kiinassa.[1]
Öljyn käyttö on terveydelle vaarallista, koska se sisältää karsinogeenejä ja myrkkyjä kuten alfatoksiineja ja bentso(e)pyreeneja.[2][3] Lyhyt altistuminen ränniöljylle aiheuttaa yleensä ripulia ja oksentelua, kun taas pitkäaikaisemman käytön on epäilyty linkittyvän rasvamaksaan, hyperlipidemiaan ja syöpään.[4]
Ensimmäinen varmennetty ränniöljytapaus lienee tapahtunut Taiwanissa vuonna 1985. Tapauksen johdosta aloitettu poliisitutkinta johti 22 henkilön pidättämiseen, joista osa sai 7 vuoden vankeustuomion.[5]
Vuonna 2013 arvioitiin, että jopa 10 % Manner-Kiinassa käytetystä ruokaöljystä on ränniöljyä.[6]
Ruokaöljy on erittäin kiinteä osa kiinalaista keittiötä ja sitä käytetään runsaasti etenkin katukeittiöissä.[7]
Ränniöljyä hankitaan siten, että öljyn "kalastajat" keräävät öljyä joko ravintoloiden roskiksista tai suoraan viemäristä. Tämä tapahtuu usein yöaikaan kiinnijäämisen välttämiseksi. Tämän jälkeen se puhdistetaan "syömäkelpoiseksi" suodattamalla, keittämällä ja antamalla asettua. Öljyn kerääjät voivat ansaita jopa 10 000 yuania kuukaudessa, mikä on kiitettävä määrä rahaa Kiinassa.[7]
Manner-Kiinassa ränniöljyn käyttö on yleistä ja yleisesti tiedossa oleva asia, josta usein myös vaietaan. Tärkein motivaatio on raha, ja ränniöljyn ympärillä pyörivässä liiketoiminnassa on isot voittomarginaalit. Ränniöljyn käyttö on kielletty lailla, mutta valvontaa vaikeuttavat Kiinan valtava pinta-ala sekä se, että katuruokaa myyvät yrittäjät toimivat usein sivutoimisesti ja epävirallisesti. Katukeittiöiden lisäksi myös suurtalouskeittiöiden, kuten yliopistojen ravintoloiden on todettu käyttäneen ränniöljyä.[2][4][6] Ränniöljyn käytön lisäksi Kiinassa on vuosien saatossa ollut muitakin elintarviketurvallisuuteen liittyviä skandaaleja kuten vuoden 2008 maitojauheskandaali.[3]
Vuonna 2017 Manner-Kiinassa alettiin kiristää mm. teurastamoiden ja ruokaöljyä valmistavien tehtaiden valvontaa ränniöljyongelman kitkemiseksi.[8] Kiinassa öljyn käyttöön pyritty puuttumaan myös koventamalla tuomioita: vuonna 2014 yksi henkilö tuomittiin kuolemaan ja kaksi elinkautiseen vankeuteen ränniöljyn valmistamisesta.[9]
Huolimatta viranomaisten yrityksistä kitkeä ränniöljyn käyttö 2010-luvulta alkaen, käytäntö on pysynyt yleisenä myös 2020-luvulle tultaessa.[10][11]
Yksi Taiwanin merkittävimmistä ränniöljytapauksista tuli julki vuonna 2014. Taiwanilainen liikemies Yeh Wen-hsiang keräsi öljyä ravintoloista ja nahkatehtailta, minkä jälkeen hän myi sitä ruokaöljynä. Hänelle luettiin syytteet 285 elintarviketurvallisuuden rikkomuksesta ja hänet tuomittiin 22 vuodeksi vankilaan vuonna 2017.[12] Osa Yeh'n välittämämästä ränniöljystä päätyi mm. Ranskaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuviin vientituotteisiin, mutta määrät jäivät tuntemattomiksi.[13]