R-12 Dvina

R-12 Dvina-ohjuksen maanalainen ohjussiilo Plokštinėn metsätukikohdassa Liettuassa. Siilon suojakatto voitiin siirtää syrjään kiskoilla tai räjäyttää ohjusta laukaistaessa.

R-12 Dvina (ven. Р-12 «Двина», GRAU 8K63, Nato-raportointinimi SS-4 Sandal) oli neuvostoliittolainen vuonna 1959 käyttöönotettu keskimatkan ballistinen ohjus (MRBM).[1]

Ohjus käytti varastoitavaa nestemäistä ajoainetta. Sen kantama oli 1 800–2 000 kilometriä. Siinä oli suuri 1–1,3 tai 2–2,3 megatonnin taistelukärki. Ohjuksen tarkkuus oli venäläisten mukaan 5 000 metriä, läntisten lähteiden mukaan 1 500–3 000 metriä, joten se olisi soveltunut lähinnä kaupunkien tuhoamiseen.[2] Alussa ohjuksessa oli radio-ohjaus, myöhemmin alkeellinen inertiasuunnistusjärjestelmä taikka näiden yhdistelmä.[3]

Alun perin ohjus koelaukaistiin maan pinnalla olevista liikkuvista laukaisualustoista, myöhemmin myös vahvistetuista siiloista. R-12-ohjuksia pyrittiin sijoittamaan 1962 Kuubaan, Kuuban ohjuskriisi, mutta tilanteen lauettua Neuvostoliitto veti ohjukset pois. [4]

Tämän Neuvostoliitossa myös nimellä 8K63 tunnetun ohjuksen loi Dnepropetrovskin OKB-586-suunnittelutoimisto Mihail Jangelin johdolla.[5]

Ohjus oli SS-3 Shysterin (R-5) edelleenkehitelmä.[6] Tyypin ohjuksia laukaistiin Kapustin Jarista, Makatista[7] sekä Plesetskistä. Osa näistä laukaisuista lienee ollut avaruustutkimuksen käyttötarkoituksessa.[8]

Latviassa R-12 -ohjusasemasta Zeltinissä on tullut matkailunähtävyys. [9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Venäjän ja aikaisemman Neuvostoliiton maasta maahan -ohjukset

SS-designaatio:

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.