R. L. Burnside

R.L. Burnside
R.L. Burnside
R.L. Burnside
Henkilötiedot
Syntynyt23.11.1926
Harmontown, Mississippi,Yhdysvallat
Kuollut1.9.2005
Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Ammatti Muusikko
Muusikko
Laulukielet Englanti
Aktiivisena 1960–2005
Tyylilajit
Soittimet Kitara
Levy-yhtiöt Fat Possum, Swingmaster Records, High Water Records,

R. L. Burnside (23. marraskuuta 1926 – 1. syyskuuta 2005) oli amerikkalainen blueslaulaja, lauluntekijä ja kitaristi. Hän soitti musiikkia suurimman osan elämästään, mutta sai vain vähän tunnustusta ennen 1990-luvun alkua.

1990-luvun alussa R. L. Burnside nousi epätodennäköiseksi blues-maailman tähdeksi pitkälti levy-yhtiönsä, Fat Possum Recordsin ansiosta. Levy-yhtiö alkoi markkinoida bluesia nuorelle yleisölle, etenkin punk- ja garage rock -piireissä, ja se avasi uusia ovia myös Burnsiden musiikille. Etenkin yhteistyö vaihtoehtorock-yhtye Jon Spencer and the Blues Explosionin kanssa toi hänen musiikin laajempaan tietoisuuteen.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R. L. Burnside syntyi 23. marraskuuta 1926 Harmontownissa, Mississippissä. Hänen etunimensä R. L viittaa todennäköisesti nimeen Robert Lee, mutta ystävät kutsuivat häntä usein nimillä Rule tai Rural. Hän alkoi soittaa kitaraa nuorena miehenä saatuaan instrumentin langoltaan. Hänen suurin vaikutteensa oli bluesmuusikko Mississippi Fred McDowell.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Burnside muutti Chicagoon, missä hän näki usein Muddy Watersin esiintyvän. Watersin slidekitara-tekniikka vaikutti Burnsideen syvästi. Hänen muita innoittajia olivat John Lee Hooker ja Lightnin' Hopkins.[2] Chicagon elämä osoittautui kuitenkin liian kovaksi hänen makuunsa, ja hän muutti pian takaisin Mississippiin, missä hän tapasi vaimonsa Alice Maen. He olivat naimisissa yli viisikymmentä vuotta. Suurimman osan aikuiselämästään Burnside työskenteli puuvillan viljelijänä, maatilan koneiden kuljettajana, soittaen bluesia pääasiassa viikonloppuisin.[1] 1950-luvulla hän ajautui vaikeuksiin ja joutui Parchmanin vankilaan. Vuoden 1994 kertomuksessaan hän sanoi, että tuomio liittyi varastettujen tavaroiden kuljetukseen, mutta myöhemmin hän myönsi myös tappaneensa ihmisen. Hän sanoi usein: "En tarkoittanut tappaa häntä. Ammuin vain päähän. Kuolema oli hänen ja Jumalansa välinen asia."[1]

Varhaiset levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
R. L. Burnside, vuonna 1982

Vapauduttuaan vankilasta hän palasi nopeasti musiikin pariin. Vuonna 1967–68 folkloristi George Mitchell tallensi Burnsidea osana tutkimustaan Pohjois-Mississipin ainutlaatuisista musiikkityyleistä. Mitchellin tallentamia Burnside-kappaleita, kuten “Poor Black Mattie,” “Goin’ Down South” ja “Long Haired Doney,” julkaistiin vuonna 1969 Arhoolie-levy-yhtiön kokoelma-albumilla Mississippi Delta Blues, vol. 2.

Arhoolie-julkaisun jälkeen Burnside alkoi esiintyä musiikkifestivaaleilla ja hän teki satunnaisia kiertueita, sekä esiintyi paikallisilla juke-joint-klubeilla, joita pyöritti toinen paikallinen blues muusikko, Junior Kimbrough.

1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Burnside äänitti kaksi akustista albumia hollantilaiselle Swingmaster-levy-yhtiölle sekä singlen sähköisen Sound Machine -taustayhtyeensä kanssa. Yhtyeessä soittivat hänen poikansa Joseph ja Daniel, sekä vävynsä Calvin Jackson. Näitä High Water -yhtiölle tehtyjä äänityksiä julkaistiin myöhemmin kokonaisina CD-levyinä, kuten Sound Machine Groove ja Raw Electric.[1]

Fat Possum Records

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Peter Lee ja Mathew Johnson perustivat Fat Possum Recordsin. Levy-yhtiö erikoistui julkaisemaan bluesia. Junior Kimbrough, sekä R. L. Burnside olivat yhtiön ensimmäisiä artisteja. Burnside julkaisi ensimmäisen Fat Possum -albuminsa Bad Luck City vuonna 1992, ja hänen live-soundinsa tallentui tarkemmin vuoden 1994 albumilla Too Bad Jim. Tämä äänitettiin Junior Kimbrough’n klubilla Chulahamassa,[1]missä nämä miehet soittivat tinkimätöntä bluesia yli 30 vuoden ajan.

RL Burnside

Burnsiden Fat Possum -albumit saivat aluksi kiitosta kriitikoilta, mutta eivät myyneet hyvin. Vuoden 1993 dokumenttielokuva Deep Blues auttoi tuomaan sekä Junior Kimbroughn, että R.L Burnsiden musiikkia laajempaan tietoisuuteen. Vuoden 1996 albumilla A Ass Pocket of Whiskey, Burnside yhdisti voimansa vaihtoehtorock-yhtye Jon Spencer and the Blues Explosionin kanssa. Tämä levy toi hän keikoille runsaasti nuorta yleisöä. Samalla hän alkoi esiintyä kansainvälisillä blues-festivaaleilla, usein slide-kitaristi Kenny Brownin ja nuoren Cedric Burnside -pojanpoikansa kanssa.[1]

Koska Burnside oli äänittänyt satunnaisesti 1960-luvulta alkaen, 2000-luvulla julkaistiin useita uudelleenjulkaisuja ja live-äänitteitä. Näihin kuuluvat muun muassa Mississippi Hill Country Blues, joka oli äänitetty suurelta osin Alankomaissa 1980-luvulla, sekä First Recordings, joka kokoaa yhteen vuonna 1967 tehtyjä äänityksiä.[2]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Burnside alkoi kärsiä vakavista terveysongelmista, jotka estivät häntä esiintymästä säännöllisesti. Hän jatkoi kuitenkin musiikin äänittämistä ja yksi uran kohokohta oli kriitikoiden ylistämä studioalbumi Wish I Was in Heaven Sitting Down, joka ilmestyi vuonna 2000.[2] Burnside sai sydänkohtauksen vuonna 2005 ja hän kävi läpi ohitusleikkauksen. Hän ei koskaan toipunut täysin leikkauksesta ja hän menehtyi 1. syyskuuta 2005. Hän oli 79 vuotias, Hänet haudattiin Harmontowniin.[2] Monet hänen perheenjäsenensä, mukaan lukien hänen poikansa Duwayne ja Garry, sekä pojanpoikansa Cedric ovat jatkaneet hänen perintöään esiintymällä ja levyttämällä bluesia [1]

Discography

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studio albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sound Machine Groove (1981)
  • Plays and Sings the Mississippi Delta Blues (1981)
  • Mississippi Hill Country Blues (1987)
  • Skinny Woman (1989)
  • Bad Luck City (1992)
  • Too Bad Jim (1994)
  • A Ass Pocket of Whiskey (1996)
  • Mr. Wizard (1997)
  • Acoustic Stories (1997)
  • Come On In (1998)
  • Wish I Was in Heaven Sitting Down (2000)
  • A Bothered Mind (2004)

Live albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mississippi Blues (1984)
  • Burnside on Burnside (2001)

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Going Down South (1999)
  • My Black Name a-Ringin' (1999)
  • Well, Well, Well (2001)
  • Raw Electric (2002)
  • No Monkeys on this Train (2003)
  • First Recordings (2003)
  • Rollin' and Tumblin': the King of Hill Country Blues (2010)
  • Long Distance Call (2019)

Lähteet:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Barretta, Scott: R. L. Burnside (1926–2005), Blues Musician Mississippi Encyclopedia. 10.7.2017. Center for Study of Southern Culture. Viitattu 20. 11.2024.
  2. ↑ a b c d Skelly, Richard: R.L. Burnside Biography All Music. Viitattu 20. 11. 2024.