R. Sathyanarayana (9. toukokuuta 1927 Mysore – 16. tammikuuta 2020 Mysore) oli intialainen musiikkitieteilijä ja tanssin tutkija.[1][2]
Sathyanarayana syntyi muusikkoperheeseen ja alkoi saada äidiltään Varalakshmilta musiikkikasvatusta 5-vuotiaana.[1] Hänen isänsä oli karnaattisen musiikin laulaja.[2] Sathyanarayana sai maisterin arvon kemiassa, jota opetti vuosina 1949–1984. Samanaikaisesti hän työskenteli karnaattisen musiikin opetuksessa.[3]
Sathyanarayana julkaisi urallaan kymmenittäin teoksia, kuten kriittisiä editioita sanskriitinkielisistä tutkielmista sekä alkuperäisiä teoksia eri taidemuodoista.[1] Hän käänsi monia teoksia kannadaksi[3], ja häneltä ilmestyi satoja artikkeleita. Hän piti tärkeänä yhteistyötä muusikoiden kanssa musiikin edelleen kehittämiseksi. Hän ei pitänyt tarpeellisena erottelun ylläpitämistä klassisen intialaismusiikin, kevyen musiikin ja elokuvamusiikin välillä.[1] Sathyanarayana profiloitui laaja-alaisena tutkijana, joka sivusi työssään myös filosofiaa, kasvatustiedettä, psykologiaa ja kulttuuriantropologiaa. Hän vei muusikoita ja musiikintutkijoita useisiin kansainvälisiin seminaareihin ja musiikkijuhlille Intian hallituksen sponsoroimana.[3]
Sathyanarayana valittiin vuonna 2013 Sangeet Natak Akademin jäseneksi.[1] Hänen saamiensa palkintojen joukossa oli Padma Shri (2018[4]). Hänellä oli kunniatohtorin arvot Indira Kala Sangeet Vishwavidyalayasta, Mysoren yliopistosta[3] ja Gangubhai Hangal -yliopistosta.[5] Sathyanarayanan kuoltua hänen poikansa kertoi, että oli saanut isältään toimeksiannon tältä kesken jääneen kirjan viimeistelyksi.[2]