RFA Sir Galahad (L3005, 1966)
| RFA Sir Galahad | |
|---|---|
 RFA Sir Galahad |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons |
| Kölinlasku | 22. helmikuuta 1965 |
| Laskettu vesille | 19. huhtikuuta 1966 |
| Palveluskäyttöön | 17. joulukuuta 1966 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut ilmahyökkäyksessä 8. kesäkuuta 1982 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
3 270 t (standardi) 5 674 t (kuormattu) |
| Pituus |
115,8 m (vesiraja) 125,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 19,6 m |
| Syväys | 4,3 m |
| Koneteho | 2 x 10-sylinteristä Mirrless National -dieselmoottoria 9 400 bhp |
| Nopeus | 17 solmua |
| Miehistöä | 68 miehistönjäsentä sekä jopa 534 matkustajaa |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2 x Bofors 40 mm |
RFA Sir Galahad (viirinumero L3005) oli Royal Fleet Auxiliaryn Round Table -luokan maihinnousutukilaiva (engl. Landing Ship Logistics). Se osallistui uransa aikana 1982 Falklandin sotaan, jossa se tuhoutui 8. kesäkuuta ilmahyökkäyksessä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Round Table -luokka
Alus tilattiin 1964 Alexander Stephen and Sonsilta, missä köli laskettiin 22. helmikuuta 1965. Se laskettiin vesille 19. huhtikuuta 1966 ja valmistui vielä samana vuonna 17. joulukuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokkansa alusten kanssa se siirrettiin 1970 Royal Fleet Auxiliarylle. Marras-joulukuussa 1970 Sir Galahad oli mukana operaatio Burlapissa avustamassa Itä-Pakistanin pyörremyrskyn tuhoalueella.
Falklandin sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikkö P. J. Roberts sai 2. huhtikuuta Marchwoodissa ilmoituksen operaatio Corporaten toimeenpanosta. Alus siirrettiin parasta mahdollista vauhtia Plymouthiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Aluksella ollut rahti purettiin ja sille siirrettiin ammuksia, ruokatarvikkeita, kumiveneitä, polttoainetta, Land Rovereita, waterproofing kits ja kaikenlaista muuta varastomateriaalia. Kuormaus saatiin päätökseen 4. huhtikuuta. Seuraavana aamuna alukselle saapui 350 merijalkaväen sotilasta 40 commandon sotilasta (esikunta- ja viestijoukkue, 59 commando, No 1 syöksyvenelaivue sekä 3. kommandoprikaatin lento-osaston kolme Gazellea ja niiden miehistö) varusteineen. Aluksen miehistöä täydennettiin kymmenellä Royal Corps of Transportin sotilaalla ja kolmella viestimiehellä. Alus lähti 6. huhtikuuta Plymouthista ja liittyi laivasto-osastoon, jonka mukana se lähti Devonportista Falklandin saarille.[2]
Se saapui 21. toukokuuta San Carloksen alueelle, jossa alus joutui 24. toukokuuta Argentiinan ilmavoimien IV lentoprikaatin A-4 Skyhawk -rynnäkkökoneiden maaliksi, jolloin Sir Galahadiin osui 1 000 naulan pommi. Pommi ei kuitenkaan lauennut. Seuranneet Dagger-hävittäjäpommittajat ampuivat alusta tykein. Alus kykeni 30. toukokuuta lähtemään pommin purkamisen jälkeen merelle. Se teki RFA Sir Percivalen kanssa huoltomatkoja Tealin salmeen.
Alukselle kuormattiin 6. kesäkuuta San Carloksessa 5. prikaatin lääkintäjoukkojen 16th Field Ambulancen ajoneuvoja ja sotilaita, 30 SAS:n G komppanian sotilasta ja neljä Rapier ohjusten laukaisualustaa, jotka oli tarkoitus asentaa suojaamaan Fitzroyn ankkuripaikkaa. Lisäksi alukselle siirrettiin Sea King helikopteri. Aluksen päällikkö Roberts sai myös käskyn vastaanottaa 352 Walesiläiskaartin sotilasta, minkä jälkeen aluksen pitäisi yön pimeydessä lähteä merelle ja laskea joukot varhain seuraavana aamuna maihin Bluff Covessa.[3]
Kuormaus kuitenkin viivästyi kuljetuskapasiteetin puutteisiin ja kommunikaatiohäiriöihin, joten kuormaus saatiin päätökseen vasta viisi tuntia määrätyn lähtöajan jälkeen. Aluksen päällikkö esitti esimiehilleen, että operaatiota siirrettäisiin vuorokaudella. Hänen kuitenkin käskettiin lähteä merelle.[3]
Aluksen miehistö nosti 8. kesäkuuta kello 02.00Z ankkurinsa ja saapui 150 mailin päässä olevaan Fitzroyhin kello 12.00Z (kello kahdeksan paikallista aikaa). Pelkästään Rapier yksikön siirto maihin edellytti 18 helikopterilentoa aluksen ja rannan välillä. Maihinnousualuksen (LCU) saapuessa korkeimman sotilasarvon omaava 16 Field Ambulancen johtaja vaati ensimmäiseksi pääsyä maihin, mikä vei tunnin.[3]
Jo viisi tuntia lastiaan purkamassa olleesta aluksesta oli Mount Harrietilla ollut tähystyspaikka ilmoittanut Argentiinan ilmavoimille, joka lähetti paikalle useita A-4-rynnäkkökoneita. Osa otti maaliksi HMS Plymouthin, joka kuitenkin kykeni väistämään hyökkäykset. Viisi koneista otti maaliksi Sir Galahadin ja Sir Tristamin. Kolme hyökkäsi Sir Galahadia vastaan. Yksi pommeista surmasi tankkikannella olleita maihinnousua odottaneita kaartinsotilaita. Toinen pommi messialueella, missä sai surmansa teurastaja Sung Yuk Fai ja haavoittui muita. Kolmas räjähti konehuoneessa, mikä aiheutti runsaasti savua.[3]
Aluksen päällikkö totesi ettei alusta kyetä pelastamaan ja määräsi miehistöä jättämään laivan. Aluksella sai surmansa 43 kaartin sotilasta ja seitsemän miehistönjäsentä. Kaksi päivää myöhemmin aluksen miehistön eloonjääneet siirrettiin tankkeri British Testille, joka kuljetti heidät Ascension Islandille. Miehistö lensi Britanniaan. Hylky hinattiin merelle, jossa HMS Onyx upotti 25. heinäkuuta aluksen. Hylky on luokiteltu viralliseksi hautamuistomerkiksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- Puddefoot, Geoff: The Fouth Force The Untold Story of the Royal Fleet Auxiliary since 1945. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-046-8 (englanniksi)