RN Partenope | |
---|---|
Partenope |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Regio Cantiere di Castellammare di Stabia, Castellammare di Stabia |
Kölinlasku | 8. kesäkuuta 1888 |
Laskettu vesille | 23. joulukuuta 1889 |
Palveluskäyttöön | 11. syyskuuta 1890 |
Poistui palveluskäytöstä | upotettu 23. maaliskuuta 1918 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 821 t |
Pituus | 73,09 m |
Leveys | 8,22 m |
Syväys | noin 3,48 m |
Koneteho | 3 884-4 422 ihp |
Nopeus | 18,1-20,8 solmua |
Miehistöä | 96-121 |
Aseistus | |
Aseistus |
1 × 4,7"/40 tykki 6 × 57 mm/43 tykkiä 3 × 37 mm/20 tykkiä 5 × 17,7" torpedoputkea |
RN Partenope (ital. Regia Nave Partenope) oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1889 vesillelaskettu Partenope-luokan torpedoristeilijä.
Carlo Vignan suunnittelema alus tilattiin Castellammare di Stabiasta Regio Cantiere di Castellammare di Stabialta ja sen köli laskettiin 8. kesäkuuta 1888. Alus laskettiin vesille 23. joulukuuta 1889 ja se otettiin palvelukseen 11. syyskuuta 1890.[1]
Aluksen kattilat vaihdettiin vuosina 1906-1908, jolloin se muutettiin 20 miinaa kuljettavaksi miinalaivaksi. Muutostöiden aikana aluksen aseistusta supistettiin kahteen kolmen tuuman, neljään 47 millimetrin ja kahteen 37 millimetrin tykkiin. Öljykäyttöisen aluksen koneisto tuotti 2 481 ihp:tä, jolla se saavutti 17,05 solmun nopeuden. Sukellusvene SM UC-67 upotti aluksen 23. maaliskuuta 1918 tykistötaistelun jälkeen Tunisian rannikolla.[2]
Partenope – Minerva – Euridice – Urania – Iride – Aretusa – Caprera – Calatafimi |
Edeltäjä: Folgore-luokka – Seuraaja: Agordat-luokka |