Rahastaja

Rahastaja työpisteessään Helsingin liikennelaitoksen bussissa vuonna 1969.

Rahastaja on julkisen liikenteen kulkuneuvoissa, etenkin busseissa ja raitiovaunuissa, matkustajille matkalippuja myyvä työntekijä[1]. Työhön voi kuulua myös muita matkustusmukavuuteen ja -turvallisuuteen liittyviä tehtäviä.

Junaliikenteessä konduktöörin työn näkyvin osa, kiertely vaunusta toiseen lippuja myyden ja tarkastaen, muistuttaa rahastajan työtä. Monissa kielissä bussin rahastajasta ja junan konduktööristä käytetäänkin samaa nimitystä (esim. ruots. konduktör,[2] engl. conductor, saks. Schaffner). Suomen pääkaupunkiseudun lähiliikennejunissa työskenteli 1970- ja 1980-luvulla sekä konduktöörejä että rahastajia erilaisine työnkuvineen[3][4].

Rahastaja voi kuulua myös vesibussien, yhteysalusten ja muiden lyhyen matkan matkustaja-alusten miehistöön, jossa hänen tehtäviinsä kuuluu usein myös avustaminen aluksen rantautumisessa ja laiturista lähdössä.

Bussien ja raitiovaunujen rahastajat on korkeiden työvoimakustannusten maissa käytännössä korvattu kuljettajarahastuksella ja edelleen lippujen ennakkomyynnillä ja lipuntarkastajilla, lukuun ottamatta joitakin erityistapauksia kuten suurkaupungeissa nähtävyydeltä toiselle kiertäviä turistikierrosbusseja ja museorautateitä. Myös viimeisiin bussirahastajia suosiviin maihin kuuluvassa Intiassa harkitaan siirtymistä kuljettajarahastukseen,[5] joskin vielä tammikuussa 2023 Uttar Pradeshin osavaltion joukkoliikennelaitos haki palvelukseensa 625:ttä uutta bussirahastajaa[6]. Vuonna 2019 Intiassa oli noin kaksi miljoonaa bussia ja liikennetoimiala oli kolmanneksi suurin työllistäjä tekstiili- ja elintarviketuotannon jälkeen[7].

Rahastajat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahastajat olivat Suomessa yleisiä pitkän matkan linja-autoissa, paikallisbusseissa ja raitiovaunuissa 1900-luvulla. Kulkuneuvoon saattoi astua ilman lippua ja ostaa lipun käteisrahalla rahastajalta. Matkustajien joukossa kiertävän rahastajan työvälineisiin kuuluivat olalla kannettava rahastajanlaukku vaihtorahakassoineen sekä rahastajanpihdit tai muunlainen leimauslaite lippujen merkitsemiseen. Rahastajan tunnisti myös erityisestä työasusta, esimerkiksi suikkamallisesta päähineestä.[8][9]

Rahastajat vähenivät kun matkalippujen myynti ja tarkastus siirtyi kuljettajille,[10] lippuautomaateille, lippujen leimauslaitteille, lippuja tunnistaville lukulaitteille ja pistokokeita tekeville lipuntarkastajille[4].

Suomen maaseudun linja-autoliikenteessä rahastajat olivat yleensä nuoria naisia, ja tehtäviin kuului muutakin kuin lippujen myyntiä. Rahastaja avusti kuljettajaa muun muassa lumen ja jään poistossa ajoneuvosta, huolehti linja-autossa kulkevan rahtitavaran vastaanotosta ja luovutuksesta ja auttoi matkustajia heidän matkatavaroidensa kanssa. Rahastaja saattoi varsinaisten tehtäviensä lisäksi ottaa hoitaakseen haja-asutusalueiden tutuksi tulleiden ihmisten juoksevia asioita, kuten apteekissa tai postikonttorissa käyntejä.[11] Kaupunkien välisissä linja-autovuoroissa rahastajan toimenkuva muuttui 1900-luvun loppuvuosina lentoemäntää muistuttavaksi autoemännäksi, jonka tehtävä on muun muassa myydä ja tarjoilla matkustajille kahvia ja muita virvokkeita[12].

Helsingin kaupungin liikennelaitoksella oli toiminnan alkuaikoina pulaa rahastajaksi haluavista. Ovensuussa, alkuaikoina jopa avonaisissa raitiovaunuissa, työskentely oli kylmää ja vetoista. Rahastaja istui omassa työpisteessään kiinteine kassakoneineen. Lipunmyynnin lisäksi hän huolehti matkustamon turvallisuudesta ja piti huudoillaan yllä järjestystä[13]. Hän istui yleensä sivuttain niin, että näki helposti koko matkustamon ja kaikki sisään- ja uloskäynnit.

HKL alkoi luopua rahastajista busseissa 1960-luvulla ja siirtyi kuljettajarahastukseen myös raitiovaunuissa 1970-luvun puolestavälistä alkaen[14]. Viimeinen raitiovaunurahastaja lopetti työn vuonna 1987[13].

Rahastaja populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marion Rung levytti Toivo Kärjen ja Reino Helismaan iskelmän ”Pikku rahastaja” (laulun sanoituksessa muodossa ”Pieni rahastajatyttö”),[15] joka osallistui Suomen euroviisukarsintaan 1962. 1970-luvun alun suositussa televisiosarjassa Mennään bussilla yksi päähahmoista on Bob Grantin näyttelemä Lontoon bussien rahastajamies[16].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ rahastaja. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ konduktör Förvaltningshistorisk ordbok, Svenska litteratursällskapet i Finland r.f.. Viitattu 28.2.2023.
  3. ↑ Junalaiturille vain lipun ostanut. Pinnarit torjutaan porttirahastuksella. Helsingin Sanomat, 17.10.1972, s. 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2023.
  4. ↑ a b Lähijuniin lippujen leimauslaitteita. Helsingin Sanomat, 15.3.1985, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Nitin Gadkari moots buses without conductors. The Tribune (Chandigarh, Intia), 16.9.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2023.
  6. ↑ UPSRTC Conductor Recruitment 2023: Check Vacancy, Application Dates Here Testbook (Intia). 24.1.2023. Viitattu 28.2.2023.
  7. ↑ Number of public and private sector buses across India from financial year 2001 to 2019 Statista. Viitattu 28.2.2023.
  8. ↑ Tarinoita ratikoista -kirja tarjoaa faktan ja fiktion avulla helpotusta lasten ratikoita koskevaan tiedonjanoon Helsingin kaupunginmuseo. 15.3.2022. Viitattu 28.2.2023.
  9. ↑ Omnibussissa siro suikka keikkuen. Helsingin Sanomat, 22.10.1993, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Suomen turistiauto lisää kuljettajarahastusta. Helsingin Sanomat, 4.7.1967, s. 3. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ Pirilä, Marjo & Mehtonen, Jenni: Rahastajatytöt ovat muisto menneisyydestä Yle Uutiset. 6.6.2013. Viitattu 28.2.2023.
  12. ↑ Kiuru, Kari: Bussien rahastajat vaihtuivat autoemäntiin. Helsingin Sanomat, 13.8.2001. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 28.2.2023.
  13. ↑ a b Syrjänen, Päivi: Rahastaja piti järjestystä omnibussissa ja raitioteillä. (Juttu ”Yhtä matkaa 50 vuotta” -näyttelystä Raitioliikennemuseossa.) Helsingin Sanomat, 20.1.1995, s. 43. Näköislehti (maksullinen).
  14. ↑ Helsinki laati viisivuotissuunnitelmansa. Peruskoulu, kansanterveys ja päivähoito tärkeimmät kohteet. Helsingin Sanomat, 3.6.1975, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  15. ↑ Haku 'rahastaja', Fenno-musiikkiarkisto. Viitattu 28.2.2023.
  16. ↑ Hayward, Anthony: Bob Grant Obituaries. 21.11.2003. The Independent. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tarinoita ratikoista. Helsingin kaupunginmuseo, 2022. ISBN 978-952-351-846-9.
  • Savolainen, Seija (toim.): Tuo pieni rahastajatyttö, tuo tyttö Osulan linjurien... Muistoja Saimaan Osuus-Auton ajoista Lauritsalassa. Lauritsala-seura 2013. ISBN 978-952-93-2226-8.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]