Kaarlo Rainer Lemström (23. elokuuta 1931 Loppi – 18. toukokuuta 2007 Hämeenlinna) oli suomalainen Suomen Maaseudun puolueen kansanedustaja ja puoluesihteeri.
Lemströmin vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Kustaa Lemström ja Lempi Aleksandra Nevalainen. Hän kävi kansakoulun ja Työväen akatemian sekä suoritti raittius- ja nuorisotyönohjaajan kurssin 1950, kartanpiirtäjän kurssin 1951 ja autoteknisen tutkinnon 1963.
Lemström työskenteli maataloustöissä kotitilallaan ja oli myös metsätöissä. Hän oli raittius- ja nuorisotyönohjaajana 1950–1951 ja omisti auto- ja konekorjaamon Lopella 1963–1969. Lemström oli sitten Suomen maaseudun puolueessa Etelä-Hämeen piirisihteerinä 1968–1969, järjestösihteerinä ja vt. puoluesihteerinä 1969–1970, puoluesihteerinä 1970–1972 sekä vuodesta 1975 alkaen järjestösihteerinä. Hän kuului Suomen maaseudun puolueen puoluehallitukseen ja oli puolueen Uudenmaan piirin puheenjohtajana.
Lemström oli kansanedustajana 1972–1975 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän sai yhdessä Veikko Vennamon ja J. Juhani Kortesalmen kanssa helmikuussa 1973 eduskunnan puhemieheltä nuhtelut sekä varoituksen huonosta käytöksestä ja loukkaavista puheista. Vuoden 1973 lopulla Vennamo ja Lemström joutuivat kahden viikon jäähylle eduskuntatyöstä. Eduskunnan vahtimestarit kantoivat tällöin Vennamon ulos eduskunnasta istuntotuolissaan mutta Lemström poistui omatoimisesti.
Lemström oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1978 presidentinvaaleissa ja kuului Lopen kunnanvaltuustoon sekä Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan johtokuntaan. Hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston jäsenenä 1983–1990.
Lemström oli naimisissa vuodesta 1953 Maire Anna-Liisa Rekolaisen kanssa.[1][2]