Rakkauden parannuskeinot

Rakkauden parannuskeinot
Remedia amoris
Alkuperäisteos
Kirjailija Ovidius
Kieli latina
Genre rakkauselegia, didaktinen runous
Julkaistu n. 2 eaa. – 2 jaa.[1][2]
Suomennos
Suomentaja Seppo Heikinheimo
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1965 (4. painos 2006)
ISBN 951-20-7098-7
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Rakkauden parannuskeinot (lat. Remedia amoris) on Ovidiuksen kirjoittama latinankielinen runoteos, joka käsittelee nimensä mukaisesti keinoja, joiden avulla voi parantua rakkaudesta.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ovidius eli ja kirjoitti ajanlaskun alun molemmin puolin, keisari Augustuksen aikana. Hänen varhaiskautensa tuotanto koostui rakkausrunoudesta, ja se edustaa roomalaisen rakkauselegian viimeistä kukoistuskautta. Kauden päättävät runoelmat Rakkauden parannuskeinot ja hieman sitä ennen kirjoitettu Rakastamisen taito (Ars amatoria eli Ars amandi). Rakastamisen taidossa Ovidius antoi ohjeita sekä miehille että naisille koskien sitä, kuinka rakastettu valloitetaan ja kuinka rakkautta pidetään yllä. Teos sai paljon huomiota, sekä suosiota että närkästynyttä arvostelua. Vastaanoton vuoksi Ovidius kirjoitti tämän jälkeen Rakkauden parannuskeinot, joka antaa päinvastaisia ohjeita vielä edellistä teosta vähemmän vakavaan tyyliin. Osa ohjeista onkin Rakastamisen taidon antamien ohjeiden päinvastaiseksi kääntämisiä.[1][2]

Ovidiuksen teos voidaan ajoittaa kirjoitetuksi viimeistään vuonna 2 jaa. toisaalta sillä perusteella, että se kirjoitettiin pian Rakastamisen taito -teoksen jälkeen, ja sillä perusteella, että se mainitsee[3] Gaius Caesarin olevan vielä sotimassa idässä, mutta tämä ei vielä ollut tavannut Parthian kuningasta Fraatakesta, mikä tapahtui juuri vuonna 2 jaa.[2]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Tulkaa luokseni ja kuunnelkaa neuvojani, te huiputetut nuorukaiset, joita rakkautenne on pettänyt kaikin tavoin; oppikaa tervehtymään sen auttamana, joka opetti teidät rakastamaan; sama käsi haavoittaa ja auttaa.[4]»

Rakkauden parannuskeinot on pituudeltaan 814 runosäettä. Teoksen runomittana on eleginen distikon, jossa joka toinen säe on heksametri ja joka toinen pentametri.

Ovidius antaa runoelmassa satiirisia neuvoja ja selviytymiskeinoja siihen, kuinka ihminen voi välttyä vahingoittumasta rakkauden vuoksi, ja parantua rakkaudesta, jos se jo on iskenyt. Runoelma on suunnattu ennen kaikkea nuorille miehille. Se antaa ohjeita siihen, kuinka voi välttyä ihannoimasta ja ikävöimästä rakastettuaan; hankkiutua parhaiten eroon suhteesta; ja pysyä erossa rakastetusta, ilman että alkaa kaivata tätä takaisin.[5]

Aluksi Ovidius toteaa, että rakkauden tauti tulee muiden tautien tavoin hoitaa pois mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin se pääsee pahenemaan ja ennen kuin tunteesta tulee liian suuri ja merkittävä. Mikäli ensiavun aika on mennyt ohi, rakkauden parantamiseksi on tehtävä paljon suurempi työ.[5]

Ovidius antaa aluksi ohjeita siihen, kuinka rakkaus sammutetaan alkuunsa, ja kuinka rakastetusta päästään henkisesti eroon. Ovidius muistuttaa, että kaikki joutilaisuus on tällöin vaarallista. Tulee pysyä niin kiireisenä kuin mahdollista, esimerkiksi tekemällä jotain työtä tai vaikka metsästämällä. Lisäksi tulee matkustaa mahdollisimman kauas ja välttää paikkoja, jotka muistuttavat suhteesta. Taikakeinoja, kuten loitsuja ja taikajuomia, tulee asian suhteen välttää; ne eivät toimi. Tulee muistella omia kärsimyksiä ja menetyksiä, jotka rakkaus on aiheuttanut. Rakastetun ominaisuudet, kuten ruumiin- ja luonteenpiirteet, tulee vääristellä ajatuksissa huonoiksi.[5] Rakastetun viat tulee paljastaa kaikille: "Vaadi häntä laulamaan, jos hänellä ei ole ääntä, ja pane hänet tanssimaan, jos hän ei osaa liikuttaa käsiään".[6]

Mikäli halut ovat suuret, ne tulee purkaa mieluummin muualle kuin rakastettuun. Jos rakastetun kanssa harjoittaa seksiä, se tulee tehdä mahdollisimman epämieluisalla tavalla ja niin, että rakastetun ruumis näyttäytyy kaikkea muuta kuin edukseen. Liian suurta rakastumista ehkäisee useamman tai ainakin kahden rakastajan pitäminen yhtäaikaisesti. Rakastetun läsnä ollessa pitää teeskennellä välinpitämätöntä. Jos mikään ei auta, voi yrittää myös kyllästymisen saavuttamista; toisin sanoen rakastetusta nauttimista niin paljon, että menettää mielenkiinnon tätä kohtaan.[5]

Yksinäisyyttä tulee välttää, koska silloin on surullinen ja rakastetun kasvot ovat aina mielessä. Toisaalta tulee kuitenkin välttää rakastuneiden seuraa. Samoin on tietysti vältettävä rakastetun itsensä ja koko tämän perhekunnan kohtaamista, sekä rakastetun tekemisten utelemista muilta. Rakkauden päättymisestä tulee olla hiljaa muille. Eroaminen tulee tehdä säällisesti, ilman riitaa ja vähitellen, jotta rakkaus sammuisi pikku hiljaa kuin huomaamatta.[5]

Tämän jälkeen Ovidius antaa ohjeita siihen, mitä tehdä suhteen päättymisen jälkeen. Jos rakastetun kohtaa, tähän tulee suhtautua kuin kehen tahansa. Ei tule esimerkiksi laittautua kohtaamista varten. On oltava päättäväinen, eikä sää heltyä toisen kyynelten vuoksi. Rakastetulle ei saa ilmaista tämän vikoja, koska muuten tämä voisi korjata ne. Kaikki muistot, kuten kirjeet, rakastettuun liittyen tulee hävittää. Tulee pysyä kaukana teattereista, joissa esitetään lauluja ja rakkaustarinoita, sekä välttää rakkausrunoilijoita.[5]

Entisen rakastetun uusia kosijoita ei saa ajatella, koska se herättää mustankipeyttä, joka saa aikaan halun jatkaa suhdetta.[5] Rakastetun kodin eteen ei saa pysähtyä, vaan paikka on kuviteltava kauheaksi ja epäonnea aiheuttavaksi: "usko että tässä luolassa on lotofageja, että tuossa toisessa on seireenejä, ja lisää purjeet airojesi avuksi".[7]

Lopuksi Ovidius antaa neuvoja ruokavalion suhteen. Hän kehottaa välttämään halua nostattavia ruokia, kuten sipuleita ja kaalia. Sen sijaan tulee syödä mitä tahansa, mikä tekee ruumiin haluttomaksi lemmentoimiin. Alkoholia ei tule juoda vähän, koska viini tekee mielen otolliseksi rakkaudelle; sen sijaan tulee joko olla juomatta viiniä lainkaan, tai sitten on juotava niin paljon, että huolet haihtuvat.[5]

Ovidius viittaa usein kreikkalais-roomalaiseen mytologiaan ja kirjallisuuteen, ja käyttää niistä löytyviä esimerkkejä ja vertailukohtia humoristisesti sanomansa havainnollistamiseksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Heikinheimo, Seppo: "Esipuhe". Teoksessa Ovidius 2006, s. 5-11.
  2. ↑ a b c Hollis, Adrian Swayne: "Introduction". Teoksessa Ovid: Ars Amatoria: Book 1, s. xi-xxii. (Toimittanut Adrian Swayne Hollis) Oxford University Press, 1989. ISBN 0198147368
  3. ↑ Ovidius: Rakkauden parannuskeinot 155-156.
  4. ↑ Ovidius: Rakkauden parannuskeinot. Suomennos Seppo Heikinheimo, s. 134.
  5. ↑ a b c d e f g h Ovidius: Rakkauden parannuskeinot 1-814.
  6. ↑ Ovidius: Rakkauden parannuskeinot, s. 147.
  7. ↑ Ovidius: Rakkauden parannuskeinot, s. 164. Viittaus Homeroksen Odysseiaan.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Henderson, A. A. R.: P. Ovidi Nasonis Remedia Amoris. (Edited with introduction and commentary) Edinburgh: Scottish Academic Press, 1979. (englanniksi)
  • Kenney, E. J. (toim.): P. Ovidi Nasonis: Amores, Medicamina Faciei Femineae, Ars Amatoria, Remedia Amoris. (Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press, 1961. (latinaksi)
  • Ovid: Cures for Love. Teoksessa Ovid: The Erotic Poems. (Toimittanut Peter Green) Penguin Books Limited, 1982. ISBN 0140443606 (englanniksi)
  • Pinotti, Paola (toim.): Ovid: Remedia Amoris. (Introduction, bibliography, Latin text and commentary) Bologna: Patron, 1988.

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Geisler, Hans Joachim: Remedia Amoris mit Kommentar zu Vers 1-396. (Dissertation) Berlin: Freie Universität Berlin, 1969. (saksaksi)
  • Jones, David A.: Enjoinder and Argument in Ovid's Remedia Amoris. (Nide 77 / Arte Edition) Franz Steiner Verlag, 1997. ISBN 3515070788 (englanniksi)
  • Lucke, Christina: Remedia Amoris: Kommentar zu Vers 397-814. (Dissertation) Bonn: Habelt, 1982. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]