Rannikkopanssarilaivalla tarkoitetaan useimmissa tapauksissa uppoumaltaan risteilijän kokoista, mutta hitaampaa, voimakkaasti aseistettua ja panssaroitua sota-alusta, joka on suunniteltu ensisijaisesti rannikko- ja saaristo-olosuhteisiin.
Aluksia käytettiin yleisimmin rannikon puolustukseen, mihin viittaa myös tyypistä useissa kielissä käytetty nimitys (saks. Küstenpanzerschiff, engl. Coastal Defence Ship, rannikkopuolustusalus). Niitä kutsuttiin myös vaihtelevasti panssarilaivoiksi. Alusten raskas varustelu ja panssarointi suhteelliseen pieneen kokoon nähden tekivät niistä varsin hitaita. Alustyyppi sopi huonosti avomerelle, ja yleensä niitä käytettiinkin liikkuvana rannikkotykistönä. Toisaalta ne olivat omiaan saarien rikkomilla rantaviivoilla.
Useimmat panssarilaivat rakennettiin 1860–1920-luvuilla. Viimeiset panssarilaivat poistettiin käytöstä vasta 1970-luvulla.