Rantavehnä
| Rantavehnä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Tankivehnät Leymus |
| Laji: | arenarius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Rantavehnä (Leymus arenarius) on rannoilla ja tienpenkoilla kasvava tuulipölytteinen, monivuotinen, sinisävyinen heinäkasvi.
Rantavehnä kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat harmaansinivihreät, kukinto kuivuu oljenkeltaiseksi.[1]
Rantavehnä tarvitsee menestyäkseen valoisan kasvupaikan, mutta kestää myös suolaista vettä. Niinpä se on tyypillinen merenrannan kasvi, jota harvoin löytyy järvenrantahietikoilta. Teiden suolaamisen yleistyessä rantavehnä on löytänyt uuden kasvupaikan tienpenkoilta, missä tiesuolan jäänteet tuhoavat muut heinäkasvit.[2]
Rantavehnän siemeniä on käytetty Suomessa historiallisesti hätäravintona. Rantavehnä esiintyy ravintokasvina jo kivikautisten asuinpaikkojen löytöaineistossa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vanhanen, Santeri & Pesonen, Petro: Wild plant gathering in Stone Age Finland. Quaternary International 404, 2015, s. 1–13. Artikkelin verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taivalkosken lukio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen luonnonsuojeluliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vanhanen & Pesonen 2015, s. 8.