Rasbora bindumatoga

Rasbora bindumatoga
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Cyprinidae
Alaheimo: Danioninae
Suku: Rasbora
Laji: bindumatoga
Kaksiosainen nimi

Rasbora bindumatoga
Lumbantobing, 2014

Katso myös

  Rasbora bindumatoga Wikispeciesissä

Rasbora bindumatoga on särkien (Cyprinidae) heimoon kuuluva kalalaji. Sen tieteellinen lajinimi bindumatoga tulee mandailingin ja Batak Toban kielien sanasta 'Bindu Matoga', joka merkitsee ainutlaatuista suorakulmion muotoista koristetta. Näin lajinimi myös viittaa lajin kylkien mustiin, suorakulmion muotoisiin laikkuihin. Lajin kuvaili tieteelle Daniel Lumbantobing vuonna 2014. Lumbantobing oli 2006 mukana löytämässä sen holotyyppiä ja paratyyppejä Indonesiasta, Pohjois-Sumatran provinssista Sumatrasta. Rasbora bindumatoga -lajin standardipituus vaihtelee noin 2,3 ja 7,2 senttimetrin, kokonaispituus 13,7 ja 14,1 senttimetrin ja ruumiin korkeus 2,5 ja 2,9 senttimetrin välillä. Pää on 2,4–3,1 senttimetrin mittainen, 4,9–5,8 senttimetriä leveä ja 6,3–7,4 senttimetriä korkea. Kalan kylkiviiva on täydellinen, ja sen 12:nnen suomun kohdalta alkaa vatsaevät. Kylkiviivan 12:nnen suomun kohdalla alkaa selkäevä ja 17:nnen suomun kohdalla peräevä. Väritys on ruumiin yläosissa vaaleanruskea ja alaosissa harmaa tai valkea. Rasbora arundinataa tavataan yhdessä Tobajärveen laskevista sivujoista sekä luoteis-Sumatrassa Gadis-, Toru- ja Aek Sibundung-joissa.[2]

  1. Lumbantobing, D.: Rasbora bindumatoga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  2. Lumbantobing, Daniel: Four new species of Rasbora of the Sumatrana group (Teleostei: Cyprinidae) from northern Sumatra, Indonesia. Zootaxa, helmikuu 2014. Artikkelin verkkoversio.