Raskaussyrjintä

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Raskaussyrijntä on yksi työsyrjinnän muodoista, jossa työntekijää syrjitään raskauden tai perhevapaiden perusteella. Suomessa laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) eli tasa-arvolaki[1] kieltää raskaussyrjinnän. Silti on tavallista, että tieto työntekijän raskaudesta vaikuttaa työsuhteeseen.

Raskaussyrjintä voi ilmetä esimerkiksi työntekijän työsopimuksen päättämisellä tai hänen palkkaamatta jättämisellä ainoastaan raskauden tai raskauden mahdollisuuden takia.[2]

Raskaussyrjintää esiintyy ammattialasta tai koulutustaustasta riippumatta. Riski syrjintään kasvaa erityisesti epävarmassa työmarkkinatilanteessa, kuten määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa sekä vuokratyössä että nollasopimuksella työskentelevillä naisilla.[3]

Raskaussyrjinnän ehkäiseminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaussyrjintää on pyritty vähentämään erilaisin toimin. Työntekijän jäädessä perhevapaille tai tullessaan raskaaksi, häntä suojaa niin sanottu tehostettu irtisanomissuoja. Tehostetut irtisanomissuojat on luotu suojelemaan vanhempia, jotka tasapainottelevat perhe- ja työelämän välillä. Tehostetusta irtisanomissuojasta säädetään työsopimuslain 7 luvun 9 §:ssä. Sen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ennen perhevapaata tai sen aikana sillä perusteella, että tämä käyttää oikeuttaan perhevapaaseen tai on raskaana. Irtisanoessa perhevapailla tai raskaana olevaa työntekijää, on työnantajalla laissa määrätty todistustaakka, jonka johdosta tämä on velvollinen osoittamaan, että irtisanominen ei johdu perhevapaasta tai raskaudesta.[4]

Syyt raskaussyrjintään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaussyrjintään ohjaavat syyt perustuvat työnantajan taloudellisiin velvoitteisiin työntekijän tullessa raskaaksi. Suomen nykyisen lainsäädännön puitteissa työnantaja on velvoitettu maksamaan perhevapaalle jäävän työntekijän kolmen kuukauden palkan, palkan sivukulut sekä äitiysloman aikana kertyvän lomapalkan ja lomarahan. Valtio korvaa osan näistä kustannuksista, mutta ei täysimääräisesti. Usein korvaukset tulevat myös takautuvasti. Vanhempainpäivärahan saajista yli 90 % on naisia.

Taloudellisen taakan pelko ohjaa työnantajia etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä valitsemaan työntekijöitä samalla syyllistyen raskaussyrjintään. Syrjintä voi näyttäytyä, kenen tahansa nuoren naisen palkkaamisen epäröimisenä tai perhesuunnitelmien kyselynä työhaastattelutilanteessa. Raskaussyrjintä onkin sukupuolten tasa-arvosta konkreettinen ongelma.

Raskaussyrjinnän seuraukset työnantajalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaussyrjinnän seuraamuksista säädetään useassa eri laissa. Se minkälaiset seuraukset mistäkin tapauksesta seuraa riippuu täysin oikeuslaitoksen näkökulmasta. Suomen rikoslaki ehdottaa rangaistukseksi sakkoa tai mahdollisesti jopa puolen vuoden vankeusrangaistusta. Tyypillisesti kyseessä on kuitenkin sakkorangaistus.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Finlex: Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 30.12.2014. Finlex. Viitattu 18.04.2024.
  2. ↑ Reginald A. Byron, Vincent J. Roscigno: Relational Power, Legitimation, and Pregnancy Discrimination. Gender & Society, 2014-06, 28. vsk, nro 3, s. 435–462. doi:10.1177/0891243214523123 ISSN 0891-2432 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. ↑ Tasa-arvolaki pähkinänkuoressa Tasa-arvovaltuutettu. Viitattu 18.4.2024.
  4. ↑ Palina Eräpuro, Emilia Rajala: Raskaana olevan työntekijän oikeudellinen asema työsuhteen päättämistilanteessa www.theseus.fi. 2023. Viitattu 18.4.2024.
  5. ↑ Palina Eräpuro, Emilia Rajala: Raskaana olevan työntekijän oikeudellinen asema työsuhteen päättämistilanteessa www.theseus.fi. 2023. Viitattu 18.4.2024.