Raušanija oli mystiikkaa ja gnostilaisia piirteitä islamiin yhdistellyt militantti lahko, joka sai alkunsa nykyisen Pakistanin ja Afganistanin rajaseudun paštuheimojen parissa 1500-luvulla. Liikkeellä oli paitsi uskonnollisia, mutta myös nationalistisia piirteitä. Liikkeen kannattajat sotivat Suurmogulien valtakuntaa vastaan, joka tuolloin pyrki ulottamaan keskushallinnon otteen aikaisemmin paljolti itsenäisten heimojen pariin. Lopulta 1600-luvun alulla liike alkoi tukahtua mogulien ja uskonoppineiden vastatoimien takia. Se jäi kuitenkin elämään paštunkielisessä runoudessa.
Raušanija-liikke sai alkunsa Waziristanin alueelta nykyisen Pakistanin ja Afganistanin rajalla. Liikkeen perustaja oli soturi ja runoilija Bajazid Ansari (n. 1525–1573). Ansari ei esiintynyt aivan mahdin eli islamilaisen messiaan tapaisesti, mutta kuitenkin jumalallisesti johdatettuna hahmona.[1] Ansari käytti arvonimeä pir-i rawshan, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa jumallallisesti johdatettua piriä. Liikkeen vastustajat väänsivät tämän muotoon pir-i tariki, eli vapaasti käännettynä "pimeyden pir". Seuraajien nimi oli puolestaan tarikiyan, eli "pimeyden seuraajat". Uskonnollisten tekijöiden ohella liikkeeseen liittyi nationalistisia piirteitä[2] ja liike löysi kaikupohjaa alueen paštuheimojen parissa. Suurmogulien valtakunta yritti liikkeen syntyessä lujittaa otettansa heimojen alueilla, kun heimot olivat aikaisemmin eläneet pitkälti itsenäiseen tapaan.[1]
Bajazid Ansari kävi sotaa moguleja vastaan.[2] Mogulit lähettivät alueelle suuria sotajoukkoja liikettä kukistamaan ja Ansari sai lopulta surmansa.[1] Tämä ei kuitenkaan lamaannuttanut liikettä, vaan hänen uraansa jatkoivat hänen poikansa. Pojista Umar johti taisteluja Jusafzai-heimoja vastaan. Jusafzait olivat alkujaan kuuluneet liikkeen kannattajiin, mutta he olivat myöhemmin palanneet perinteisempään islamin uskoon. Umar sai lopulta surmansa taistelussa. Veljeksistä surmansa sai myöls Khair al-Din ja gudžarit teloituttivat Nur al-Dinin. Jusafzait ottivat nelkjännen veljeksen Džalal al-Dinin vangiksi ja hänet luovutettiin mogulihallitsija Akbarille vuonna 1581. Džalal al-Dinin onnistui kuitenkin paeta Tirahin alueelle, jossa hän julistautui Afganistanin hallitsijaksi. Akbar lähetti häntä vastaan jälleen armeijan, joka tammi-helmikuussa 1586 kärsi kuitenkin huomattavan tappion taistelussa. Toinen mogulien sotaretki seurasi vuonna 1587 ja kolmas vuonna 1591. Raušanija-liikkeen armeijan sanottiin tuolloin käsittäneen noin 20 000 jalkaväen- ja 5 000 ratsuväen sotilasta. Vuoden 1591 sotarekellä modulit ottivat 14 00 vankia ja heidän joukossaan oli myös Džalal al-Din perhe. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itse jäänyt uudestaan vangiksi.[2] Sen sijaan hänen onnistui jopa vallata Ghazni vuosina 1598–1599. Hän ei pystynyt joukkoineen hallitsemaan kaupunkia kuitenkaan kauempaa, vaan hän joutui lopulta vetäytymään. Matkalla hän jäi hazarojen väijytykseen ja sai surmansa.[1]
Džalal al-Dinin kuoleman jälkeen liikettä johti hänen poikansa Ibdad. Mogulihallitsija Jahangirin valtakaudella vuonna 1611 hänen onnistui tehdä sotaretki Kabuliin. Hyökkäys torjuttiin ja raušanija kärsi suuret tappiot. Vuonna 1614 Ibdad johti jälleen joukkojaan taistelussa Piš Bulaghissa, jossa hän kärsi taas tappion. Nuaghariin vetäytynyt Ibdad piiritettiin ja hän sai surmansa musketin luodista.[2] Raušanija alkoi hiipua 1600-luvun alulta lähtien johtuen mogulien ja uskonoppineiden vastatoimista.[1] Liikkeen tukijat tekivät vielä joitakin hyökkäyksiä esimerkiksi Peshawaria vastaan.[2] Liikkeen tukahtumisen jälkeen sen iskut moguleja vastaan jäivät kuitenkin elämään paštujen runoudessa.[1]