Reinhold Begas (15. heinäkuuta 1831 Berliini – 3. elokuuta 1911 Berliini) oli saksalainen kuvanveistäjä. Hän oli Saksan johtava kuvanveistäjä 1800-luvun lopulla. Begas suosi taiteessaan mytologisia aiheita, mutta hänet muistetaan parhaiten tekemistään saksalaisten suurmiesten muotokuvista ja muistomerkeistä.[1]
Reinhold Begasin isä oli taidemaalari Carl Begas vanhempi. Begas opiskeli vuosina 1846–1851 Johann Gottfried Schadowin johtamassa Berliinin taideakatemiassa ja sen jälkeen Christian Daniel Rauchin yksityisoppilaana. Rauchin ohjauksessa syntyivät Begasin ensimmäiset huomiota herättäneet työt.[2] Begas jatkoi opintojaan 1856–1858 Roomassa, missä hän kiinnostui varsinkin Michelangelon töistä ja barokkitaiteesta. Barokkivaikutteet näkyvät monissa Begasin myöhemmistä suurtöistä.[1] Roomassa hän tutustui taidemaalari Arnold Böckliniin, jolta sai myös vaikutteita työhönsä.[2] Saksaan palattuaan Begas veisti muun muassa Berliinin pörssitalon päätykolmioveistoksen. Hän voitti vuonna 1863 kilpailun kuningas Fredrik Vilhelm III:n ratsastajapatsaasta Kölniin, mutta patsaan toteutus annettiin lopulta Gustav Bläserille. Vuosina 1860–1862 Begas oli Weimarin kuninkaallisen taidekoulun professorina.[2]
Begasin Berliiniin suunnittelemiin merkittäviin muistomerkkeihin ja muihin julkisiin töihin lukeutuvat Friedrich Schillerin (1871) ja Alexander von Humboldtin patsaat, Neptunbrunnen-suihkukaivo (1891), keisari Vilhelm I:n kansallismuistomerkki (1897), Otto von Bismarckin kansallismuistomerkki (1901), kaksi reliefiä Siegessäulea varten sekä Vilhelm I:n ja Valdemar Suuren patsaat Siegesalleen veistoskujalla. Begas veisti myös rintakuvia useista keisarillisen perheen jäsenistä ja muista merkkihenkilöistä, kuten Bismarckista ja Moltkesta, sekä keisari Fredrik III:n hautasarkofagin.[2] Hänen lukuisista antiikin mytologiaan liittyneistä veistoksistaan maininnan arvoinen on muun muassa Merkurius ja Psykhe (1874).[1]
Reinhold Begasin veljiä olivat taidemaalarit Oscar Begas, Aldalbert Begas ja Karl Begas nuorempi.[2]