Rentohanhikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Sormihanhikit Potentilla |
Laji: | supina |
Kaksiosainen nimi | |
Potentilla supina |
|
Katso myös | |
Rentohanhikki (Potentilla supina) on ruusukasvien heimoon ja sormihanhikkien sukuun kuuluva kasvilaji,[2] joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasian lauhkeilla ja lämpimillä alueilla.
Rentohanhikki on yksi- tai kaksivuotinen ruohokasvi, jonka maanpinnan yläpuolella olevat osat ovat kaljuja tai pehmeäkarvaisia. Kasvilla on tavallisesti useampia rentoja tai kohenevia, 20–50 senttimetriä pitkiä ja haarautuneita varsia.[3]
Rentohanhikin vuorottaiset lehdet ovat jakautuneet 2–5 lehdykkäpariin. Sivulehdykät ovat pitkähköjä tai munanmuotoisia, karkeasti sahalaitaisista sulkamaisiin; päätylehdykkä on usein syvälohkoinen.[3][4]
Rentohanhikki kukkii toukokuusta syyskuuhun; varret ovat monikukkaisia. Kukintojen suojuslehdet ovat samankaltaisia kuin kasvulehdet ja sijaitsevat nuorten kukkien yläpuolella. Rentohanhikin kaksineuvoiset kukat sijaitsevat 5-20 millimetrin pituisten kukkavarsien päissä; kukkavarsi taipuu alaspäin kukan avautumisen jälkeen.
Rentohanhikin säteittäisten, viisiteräisten kukkien halkaisija on 6-10 millimetriä. Viisi verholehteä ovat 3-4 millimetrin pituisia ja kolmion muotoisia. Viisi vapaata, keltaista terälehteä ovat tavallisesti verholehtiä lyhyempiä. Kukasta kypsyvä hedelmä on pienistä pähkylöistä koostuva kertohedelmä.
Kasvin kromosomiluku on 2n = 28.
Rentohanhikki on levinnyt kaikkialle Euraasian lämpimille ja lauhkeille alueille. Lajin levinneisyysalue ulottuu läntisestä Ranskasta Keski-Euroopan, eteläisen Itä-Euroopan ja Siperian eteläosien kautta itään Kiinaan ja Koreaan. Pohjoisessa yksittäisiä esiintymiä on Keski-Skandinaviassa ja Suomessa, eteläisimmillään lajia esiintyy Pohjois-Afrikassa, Anatoliassa, Irakissa, Iranissa, Armeniassa ja Keski-Aasian vuoristoissa.
Rentohanhikkia esiintyy Keski-Euroopan kasvillisuusalueella vain satunnaisesti ja usein epätavallisissa paikoissa. Ei ole varmaa, onko rentohanhikkia alun perin esiintynyt Keski-Euroopassa; laji vaikuttaa enemmän levinneisyysalueensa ulkopuolella kasvavalta satunnaiskasvilta, sillä sen kasvupaikat ovat usein nopeiden luonnollisten muutosten kohteena, jolloin lajin esiintyminen on uhattuna.
Saksassa lajia kasvaa ainoastaan valtion itäosissa, joskus myös Reinin ja Mainin alueilla. Satunnaisesti lajia tavataan myös Ala-Elbellä, Ylä-Weserillä, Neckerin keski- ja alaosissa sekä Tonavan varrella Regensburgin kohdalla. Sveitsissä lajia esiintyy harvinaisena ja satunnaisena. Itävallassa lajia tavataan satunnaisesti kaikissa osavaltioissa, mutta alkuperäisenä ainoastaan Pannonian luonnontieteellisessä maakunnassa. Keski-Euroopan kasvillisuusalueella lajia esiintyy vain satunnaisesti, mutta se on yleistymässä.
Rentohanhikki kasvaa monenlaisissa kasvupaikoissa, kuten mutaisilla ja hiekkaisilla rannoilla, tienvarsilla, katusorassa, satamien ja junaratojen joutomailla, täyttömailla ja jätevesilietteessä. Valosta ja lämmöstä pitävä laji suosii ravinnepitoista, tuoretta tai kosteaa maaperää. Keski-Euroopassa se on Bidentetalia-kasvillisuusryhmän tyyppilaji. Laji esiintyy usein yhdessä rantapuntarpään (Alopecurus aequalis) kanssa.