Restaurointi (elokuva)

Rappeutunutta nitroselluloosafilmiä.

Elokuvien restaurointi viittaa elokuvien ennallistamista alkuperäiseen muotoon. Vanhat filmit ovat kuluvaa materiaalia, ja monia vanhoja elokuvia joudutaan puhdistamaan ja korjaamaan. Niistä tehdään usein samalla digitaalinen versio.

Elokuvien tallentamiseen käytettiin vielä 1940-luvulla nitroselluloosaa, joka on epävakaata ja herkästi syttyvää materiaalia. Se myös kuluu ja muuttuu lopulta pölyksi. Selluloosa-asetaatti syrjäytti 1950-luvulla nitroselluloosan. Asetaatti on turvallisempaa, mutta sekin on kuluvaa materiaalia.[1]

Restauroinnin ensimmäinen vaihe on etsiä elokuvasta puhtain olemassaoleva kopio. Täydellisessä tilanteessa se on alkuperäinen negatiivi. Harvinaisissa elokuvissa kopio joudutaan usein valitsemaan vain muutamien versioiden joukosta. Suosituissa elokuvissa alkuperäinen negatiivi saattaa puolestaan olla huomattavan kulunut, sillä siitä on otettu sen historian aikana useita kopioita.[2] Restauroinnissa pyritään kopiosta poistamaan muun muassa roskat ja korjaamaan liitokset ja repeämät. Joskus tuhoutuneita kohtia joudutaan paikkaamaan muista materiaaleista. Kun filmimateriaali on puhdistettu ja korjattu, siitä tehdään digitaalinen versio. Filmin lisäksi elokuvien restauroinnissa myös äänimateriaali entisöidään.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ About Restoration UCLA Film & Television Archive. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Opfer, Chris: How Film Restoration Works: Restoring Film HowStuffWorks. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Digitaaliset palvelut Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Arkistoitu 14.2.2016. Viitattu 31.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]