Resurrection (Venomin albumi)

Resurrection
Venom
Studioalbumin Resurrection kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Studio  Karo Musik Studios, Saksa[2]
 Julkaistu 25. huhtikuuta 2000[1]
 Tuottaja(t) Conrad ”Cronos” Lant[1]
 Tyylilaji heavy metal, black metal[2]
 Kesto 55.22[2]
 Levy-yhtiö Steamhammer
Venomin muut julkaisut
Cast in Stone
1997
Resurrection
2000
Metal Black
2006

Resurrection on brittiläisen metalliyhtye Venomin kymmenes albumi, jonka Steamhammer Records julkaisi vuonna 2000. Se oli viimeinen virallinen Venom-albumi, jolla kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunn soittaa.

Albumi julkaistiin CD-muodossa sekä tuplavinyylinä, jossa oli aukeavat kannet ja kaksi kuvalevyä.[1]

Kriitikoiden vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic[2]3/5 tähteä
Metalliluola[3]9.5/10 tähteä
Soundi[4]4/5 tähteä

Soundin Marko Säynekoski arvosteli albumin tuoreeltaan. Hänen mukaansa Venomin taso romahti ensimmäisten levyjen jälkeen, mutta Resurrection teki yhtyeestä jälleen kiinnostavan. ”Resurrection ei aivan murhaa kaikkia muita metallilevyjä, mutta bändi pystyy näyttämään, mitä pahansuopa viha on aidoimmillaan. Venom on kokeillut monenlaista kokoonpanoa, mutta trio on ainoa oikea tapa tehdä Venom-musiikkia. [– –] Bändi saa triona tiivistettyä ideansa kaikkein parhaiten kompaktiin muotoon, jossa tarvitaan vain nippu iskeviä riffejä ja tukeva komppi. Se riittää. Sitä paitsi Venom on taitava yhtye. Toista oli silloin, kun bändi julkaisi Welcome To Hellin. Levy oli jopa ilmestymisvuotensa 1981 standardien mukaan heikosti tuotettu, vaikka biiseissä olikin ideaa. Nyt bändi kuulostaa siltä kuin se haluaisi lunastaa paikkansa takaisin hiilihankomiesten keulakuvana.”[4]

AllMusic-sivustolla Gary Hill kehuu Resurrectionia ”vahvaksi ja ammattitaitoiseksi” metallialbumiksi, jolla yhtye teki aiempaa monipuolisempaa musiikkia. Mukana on sekä ”nopeita ja vimmattuja” että ”hitaasti jyrääviä” kappaleita. Myös tuotantoarvot ovat aiempia Venom-albumeja korkeammat. Hill pitää parhaina kappaleina ”All There is Fearia”, ”Firelightia” ja ”Pandemoniumia”. Hän kritisoi kappalemateriaalin ajoittaista epätasaisuutta, mutta pitää kokonaisuutta vahvana ja omaperäisenä. Hillin mukaan Resurrectionin pitäisi sekä tyydyttää vanhoja faneja että houkutella yhtyeen pariin uutta yleisöä.[2]

Resurrectionin jälkimaine on ollut myönteinen. Vuonna 2011 julkaistussa arviossa Imperiumin Janne Rintala piti sitä Venomin viimeisenä hyvänä albumina. Myöhäisempiä, ilman Mantasia tehtyjä albumeja, hän kuvaili ylipitkiksi ja epätasaisiksi.[5] Metalliluolan vuonna 2020 julkaistussa arviossa Tomi Väänänen nosti Resurrectionin koko Venomin uran parhaaksi albumiksi. Yhtyeestä kiinnostuneille se on ihanteellinen aloituspiste. Väänänen kehuu albumin huolella harkittua äänimaailmaa, soittoa ja kappalemateriaalia, joita ei kuitenkaan ole hiottu liian hienostuneiksi. Erityisesti hän nostaa esiin keulahahmo Conrad ”Cronos” Lantin, joka ”örisee voimiensa tunnossa”. Aiemmasta poiketen Cronos laulaa myös melodioita, mikä tukee albumin monipuolista kappalemateriaalia.[3]

  1. Resurrection – 3.03 (säv. Lant, san. Lant)
  2. Vengeance – 3.51 (säv. Dunn, san. Dunn)
  3. War Against Christ – 4.23 (säv. Lant, san. Dunn)
  4. All There is Fear – 4.42 (säv. Lant, san. Lant)
  5. Pain – 4.00 (säv. Dunn, san. Dunn)
  6. Pandemonium – 4.30 (säv. Lant, san. Lant)
  7. Loaded – 2.43 (säv. Dunn, san. Dunn)
  8. Firelight – 4.54 (säv. Lant, san. Lant)
  9. Black Flame (of Satan) – 4.31 (säv. Dunn, san. Lant)
  10. Control Freak – 3.03 (säv. Lant, san. Lant)
  11. Disbeliever – 3.39 (säv. Lant, san. Lant)
  12. Man Myth & Magic – 3.49 (säv. Lant, san. Lant)
  13. Thirteen – 3.37 (säv. Dunn, san. Dunn)
  14. Leviathan – 4.30 (säv. Dunn, san. Dunn)
  1. a b c Resurrection. Venom Collector Page. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Hill, Gary: Venom: Resurrection. AllMusic. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  3. a b Väänänen, Tomi: Venom – Resurrection (2000). Metalliluola, 6.6.2020. Viitattu 20.10.2021.
  4. a b Säynekoski, Marko: VENOM: Resurrection. Soundi 06/2000. Verkkoversio julkaistu 17.7.2007. Viitattu 20.10.2021.
  5. Rintala, Janne: Venom: Fallen Angels (Spinefarm Records). Imperiumi, 19.12.2011. Viitattu 20.10.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]