Rhodesian erämaasota Toinen Chimurenga Zimbabwen vapautussota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Siirtomaavallan purkautumista ja kylmää sotaa | |||||||||
Rhodesialaisia sotilaita partioveneessä Karibajärvellä joulukuussa 1976.
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Ian Smith |
Robert Mugabe | ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
10 800 vakituista |
|||||||||
Tappiot | |||||||||
1 361 hallituksen joukkojen jäsentä |
10 000+ sissiä | ||||||||
8 258 siviiliä |
Rhodesian sisällissota (engl. Rhodesian Bush War: "Rhodesian erämaasota") oli heinäkuun 1964 ja joulukuun 1979 välillä käyty sisällissota, joka käytiin Rhodesian tunnustamattoman valtion alueella. Sodassa toisiaan vastaan taistelivat Rhodesian hallinto Ian Smithin johdolla, Robert Mugaben johtaman ZANU-PF-puolueen sotilassiipi Zimbabwe African National Liberation Army ja Joshua Nkomon johtaman ZAPU-puolueen Zimbabwe People’s Revolutionary Army.
Rhodesian yksipuolisesti marraskuussa 1965 itsenäiseksi julistanut Ian Smithin valkoisen vähemmistön hallitus sekä mustan enemmistön edustajat piispa Abel Muzorewa ja Ndabaningi Sithole pääsivät vuonna 1978 sopimukseen, jossa valtio saisi nimen Zimbabwe-Rhodesia ja parlamentissa mustilla olisi enemmistö mutta valkoisilla määrävähemmistö. Huhtikuussa 1979 pidettyjen vaalien jälkeen Muzorewasta tuli pääministeri mutta Mugabe ja Nkomo eivät hyväksyneet ratkaisua ja taistelut jatkuivat.[1]
Sota päättyi Rhodesian, Britannian, Mugaben ja Nkomon yhdistyneen ZANU-PF:n välisiin neuvotteluihin, jotka käytiin Lancaster Housessa, Lontoossa joulukuussa 1979. Neuvottelujen päätteeksi solmitun Lancaster Housen sopimuksen mukaisesti Rhodesia palautui hetkellisesti brittihallinnon alaisuuteen, kun maassa järjestettiin brittihallinnon ja Kansainyhteisön valvomat parlamenttivaalit maaliskuussa 1980. ZANU-puolue voitti vaalit, ja Robert Mugabesta tuli maan ensimmäinen pääministeri 18. huhtikuuta 1980, jolloin maa sai myös kansainvälisesti tunnustetun itsenäisyyden uutena Zimbabwen valtiona[1].