Ricercar tai ricercare (it.) on myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin aikana suosittu soitinmusiikin muoto. Nykyisin termillä tarkoitetaan eräänlaista varhaista fuugaa, joka on luonteeltaan vakava ja jonka teeman nuottien aika-arvot ovat pitkiä.[1]
1500- ja 1600-luvulla vallalla ollut polyfoninen soitinsävellyslaji ricercar syntyi kuorotyylin jäljittelystä. 1700-luvulla erityisen taitavasti rakennettuja fuugia nimitettiin ricecareiksi.[2]