Riikka Pulkkinen

Riikka Pulkkinen
Riikka Pulkkinen Ubud Writers & Readers Festivalilla vuonna 2012.
Riikka Pulkkinen Ubud Writers & Readers Festivalilla vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt8. heinäkuuta 1980 (ikä 44)
Tampere
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
Esikoisteos Raja (2006)
Palkinnot

Kaarlen palkinto 2007
Veijo Meri -palkinto 2019

Aiheesta muualla
riikkapulkkinen.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Riikka Pulkkinen (s. 8. heinäkuuta 1980 Tampere)[1] on suomalainen kirjailija.

Pulkkiselta on ilmestynyt kuusi romaania, joista esikoisteos Raja ilmestyi vuonna 2006. Romaani oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas ja sai Kaarlen palkinnon. Toinen romaani Totta (2010) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai kansainvälistä huomiota. Kolmas romaani Vieras ilmestyi vuonna 2012. Pulkkisen neljäs teos Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014) pohjautuu hänen aikaisemmin kirjoittamaansa kolumniin. Lisäksi ovat ilmestyneet romaanit Paras mahdollinen maailma (2016) ja Lasten planeetta (2018).

Pulkkisen romaanit ovat olleet usein Suomen myydyimpien kirjojen joukossa. Esimerkiksi Totta oli vuoden 2010 toiseksi myydyin[2] ja Vieras vuoden 2012 neljänneksi myydyin[3] kotimainen kaunokirja. Pulkkista pidetään yhtenä Suomen nimekkäimmistä nykykirjailijoista.[4]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkinen kasvoi Oulussa kuhmolaissyntyisten vanhempien, juristi-isän ja lääkäri-äidin lapsena.[5] Nuorena Pulkkinen oli yleisurheilija, joka juoksi päämatkoinaan 800 ja 1 500 metriä.[6] Hän edusti seuratasolla Oulun Pyrintöä.[7]

Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Kastellin urheilulukiosta.[8][9] Hän aloitti kirjallisuuden opinnot Oulun yliopistossa, mutta siirtyi vuoden jälkeen opiskelemaan teoreettista filosofiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistoon.[9] Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2019. [10]

Pulkkisella on yksi lapsi (s. 2013) entisen puolisonsa poliitikko Erkki Perälän kanssa.[11][12] Pulkkisen nykyinen puoliso on basisti Tommi Saarikivi, ja heille syntyi tytär joulukuussa 2019.[13]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Raja

Pulkkisen esikoisteos Raja ilmestyi vuonna 2006 Gummeruksen kustantamana. Teos herätti runsaasti huomiota, ja siitä otettiin toinen painos heti julkaisupäivänä. Kirja sai erinomaiset arvostelut ja oli muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Raja oli vuoden 2007 suosituin esikoisteos Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa.[1] Pulkkinen sai romaanistaan Gummeruksen jakaman Kaarlen palkinnon[14] ja Laila Hirvisaaren rahaston apurahan. Teosta on myyty yli 10 000 kappaletta.[14] Rajan käännösoikeudet on myyty yhdeksälle kielelle.[15]

Rajasta tehtiin näytelmäsovitus, joka esitettiin Oulun kaupunginteatterissa vuonna 2012.[16] Sen dramatisoi Seppo Parkkinen ja ohjasi Fiikka Forsman.[17] Yle toteutti romaanista kolmiosaisen televisioversion, joka esitettiin helmikuussa 2014.[18]

Totta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Totta

Pulkkisen toinen romaani Totta ilmestyi vuonna 2010. Teoksen julkaisi Otava, jonka kirjailijaksi Pulkkinen oli siirtynyt.[19] Totta oli ehdolla vuoden 2010 Finlandia-palkinnon saajaksi.[20] Se sai myös kansainvälistä huomiota ja on ilmestynyt 14 kielellä.[21] Romaanista julkaistiin myöhemmin lisäpainos, johon Pulkkinen kirjoitti kuuden sivun mittaisen uuden luvun.[22]

Romaaniin pohjautuva teatteriesitys sai ensi-iltansa KOM-teatterissa marraskuussa 2011.[23] Romaanin elokuvasovitusoikeudet myytiin Vertigo Production -tuotantoyhtiölle kesällä 2011.[24] Lokakuussa 2012 kerrottiin Aku Louhimiehen ohjaavan elokuvan lähitulevaisuudessa.[25]

Muu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkisen novelli ”Kehä” julkaistiin vuonna 2007 kokoomateoksessa 2000-luvun Decamerone.[26]

Pulkkisen kolmas romaani Vieras ilmestyi vuonna 2012. Sen käännösoikeudet on myyty viidelle kielelle.[15] Vuonna 2013 Yle Radio 1 esitti Pulkkisen lähihistorian uudelleenkirjoittamista käsittelevän monologikuunnelman Wunderbar!, jonka esitti Krista Kosonen.[27] Pulkkinen arvioi kuunnelman pohjustavan hänen tulevaa romaaniaan.[28] Pulkkisen tekstin pohjalta tehtiin myös samanniminen pienoisooppera, jota esitään elokuussa 2015 Ateneumin taidemuseossa Helsingin Juhlaviikoilla.[29]

Neljäs romaani Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ilmestyi vuonna 2014. Se perustuu hänen Kauneus & Terveys -lehteen vuonna 2010 kirjoittamaansa viihteelliseen jatkokertomukseen Iiris Lempivaara & Levoton ja painava sydän.[30] Teoksen käännösoikeudet on myyty Ranskaan.[15]

Kirjailijanuran ohella Pulkkinen on kirjoittanut kolumneja Fit-lehteen, Metroon, Kauneus & Terveys -lehteen sekä Lääkärilehteen. Pulkkinen oli keväällä 2007 vakiokeskustelijana Nelosen Kuka, mitä, häh? -ohjelmassa[31].

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kehä, novelli kokoelmassa 2000-luvun Decamerone, WSOY 2007

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pulkkinen, Riikka Kirjasampo.fi. Viitattu 24.11.2014.
  2. ↑ Bestsellerit 2010 Suomen Kustannusyhdistys. Viitattu 19.12.2021.
  3. ↑ Bestsellerit 2012 Suomen Kustannusyhdistys. Viitattu 19.12.2021.
  4. ↑ Eron kokenut Riikka Pulkkinen kirjoitti perheen hajoamisesta: "Päätöksen jälkeen olo voi olla jopa riehakas – kunnes arki rysähtää" Yle Uutiset. Viitattu 5.10.2018.
  5. ↑ Forum24 11.1.2007, s. 22.
  6. ↑ Larros, Heini: Tosi nolo kirjailija City.fi. 1.9.2006.
  7. ↑ Riikka Pulkkinen Tilastopaja oy. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 12.10.2010.
  8. ↑ Lappalainen, Marja-Liisa: Piiloon pojilta. Ilta-Sanomat/Plussa, 9.12.2006, s. 22.
  9. ↑ a b Aarne, Mikko: Rakkaus & kuolema. Gustafva: Gummeruksen asiakaslehti, 2007, nro 2, s. 6–8.
  10. ↑ Pulkkinen, Riikka: Romaani tekijän anteeksipyyntönä - kerronnan etiikka Ian McEwanin Atonementissa. Helsingin yliopisto: pro gradu -tutkielmat, 2019. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Pippuri, Outi: Riikka Pulkkinen sai lapsen: "Hän on maailman söpöin" Me Naiset. 24.9.2013. Viitattu 29.4.2017.
  12. ↑ Tähtivaara, Sarianne: Menestyskirjailija Riikka Pulkkinen eroaa miehestään Iltalehti. 31.3.2017. Viitattu 29.4.2017.
  13. ↑ Kirjailija Riikka Pulkkinen ja Ultra Brasta tuttu Tommi Saarikivi saivat tyttövauvan – tuore äiti jakoi kuvan vastasyntyneestä pienokaisesta Ilta-Sanomat Viitattu 12.12.2019
  14. ↑ a b Esikoiskirjailija Riikka Pulkkinen sai Kaarlen palkinnon Kaleva.fi. 27.1.2007. Viitattu 24.11.2014.
  15. ↑ a b c Teokset Riikkapulkkinen.com. Viitattu 9.12.2014.
  16. ↑ Raja Näytelmät.fi. Viitattu 11.12.2014.
  17. ↑ Raja Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 11.12.2014.
  18. ↑ Riikka Pulkkisen menestysromaani Raja Kotikatsomossa alkaen 23.2. 18.2.2014. Yle. Viitattu 3.12.2014.
  19. ↑ Riikka Pulkkinen siirtyy Otavalle Iltasanomat.fi. 12.11.2007. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 24.11.2014.
  20. ↑ Riikka Pulkkisen Totta Finlandia-ehdokkaana 11.11.2010. Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2012.
  21. ↑ Riikka Pulkkinen Otava. Viitattu 24.11.2014.
  22. ↑ Mirka Heinonen: Lisää kohtauksia. Anna, 24.11.2011, s. 9.
  23. ↑ KOM-teatteri sovitti Riikka Pulkkisen romaanin: Valheen varjossa, totuuden tulessa Demari.fi. 30.11.2011. Viitattu 24.11.2014.
  24. ↑ Riikka Pulkkisen romaanista elokuva Yle Uutiset. 29.6.2011. Viitattu 24.11.2014.
  25. ↑ Aku Louhimies ohjaa elokuvan Riikka Pulkkisen Totta-romaanista Elokuvauutiset.fi. 22.10.2012. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 24.11.2014.
  26. ↑ 2000-luvun Decamerone Helmet.fi. Viitattu 24.11.2014.
  27. ↑ Oinaala, Sampsa: Krista Kosonen esittää kaikki roolit Riikka Pulkkisen kuunnelmassa HS.fi. 11.8.2013. Viitattu 9.12.2014.
  28. ↑ Uusi romaani vireillä. Ilta-Sanomat, 27.11.2013, s. 26.
  29. ↑ Uusivaara, Terhi: Pienoisoopperassa käytetään videomateriaalia ja tehdään aikamatka vuoteen 1989 Yle Uutiset. 24.8.2015. Viitattu 24.8.2015.
  30. ↑ Iiris Lempivaara Kauneus & Terveys. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 9.12.2014.
  31. ↑ Karhunen, Panu: Nelonen lopetti uutuusohjelmansa Ilta-Sanomat. 21.4.2007. Arkistoitu 3.11.2016. Viitattu 2.11.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]