Rikkaus (Aristofanes)
| Rikkaus | |
|---|---|
| Πλοῦτος | |
| Kirjoittaja | Aristofanes |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Kantaesitys | n. 388–380 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | maalaisia |
Rikkaus (m.kreik. Πλοῦτος, Plūtos tai Ploutos, lat. Plutus) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka kertoo vaurauden jumalan Plutoksen kanssa ystävystyvästä miehestä, joka yrittää saada rikkauden jakautumaan ihmisille tasapuolisemmin.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aristofaneen Rikkauden kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla noin vuonna 388 eaa. tai joidenkin arvioiden mukaan vasta noin 380 eaa. Komedia on Aristofaneen myöhäistuotantoa ja viimeinen hänen säilyneistä näytelmistään. Se perustui kuitenkin varhaisempaan samaa aihetta käsitelleeseen näytelmään noin vuodelta 408 eaa., ja siksi siihen viitataan joskus myös nimellä Rikkaus II. On mahdollista, että näytelmän esityksen järjesti Aristofaneen poika isänsä kuoleman jälkeen.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikkaus edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua keskimmäistä komediaa, joka oli siirtymävaihetta vanhasta uuteen komediaan. Näytelmä koostuu 1 207 runosäkeestä.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Komedian päähenkilöt ovat vanhempi ateenalainen, Khremylos, sekä tämän orja Karion. Khremylos esittelee itsensä ja perheensä hyveelliseksi mutta köyhäksi. Hän on käynyt pyytämässä neuvoa Delfoin oraakkelilta, ja palaa nyt Delfoista Ateenaan. Oraakkeli oli antanut neuvon, että hänen tulisi seurata ensimmäistä vastaantulijaa ja taivutella tämä tulemaan kotiinsa. Ensimmäinen vastaantulija osoittautuu Plutos-jumalaksi (Rikkaus), joka on vastoin kaikkia odotuksia sokea kerjäläinen. Khremylos taivuttelee Plutosta tulemaan kotiinsa, sillä siellä hän saisi näkönsä takaisin (toisin sanoen tästä lähtien vauraus tulisi vain niiden osaksi, jotka todella ansaitsevat sen). Taivuttelun jälkeen Plutos myöntyy.[2]
Komedian alkosa tutkiskelee näin sitä havaintoa, etteivät rikkaudet tule hyveellisten osaksi, vaan ne jakaantuvat ihmisille sattumanvaraisesti. Khremylos on vakuuttunut, että jos Plutoksen näkö voidaan palauttaa, tämä epäoikeudenmukaisuus korjaantuu, mikä tekee maailmasta paremman paikan.[2]
Seuraavaksi näytelmään astuu jumalatar Penia (Köyhyys). Hän vastustaa Khremyloksen näkemystä siitä, että rikkaus on hyvä asia, ja sanoo, että ilman köyhyyttä ei olisi myöskään orjia, koska kaikki orjat ostaisivat itsensä vapaaksi, eikä myöskään ylellisyystarvikkeita, koska kukaan ei työskentelisi, jos kaikki olisivat rikkaita.[2]
Kun Plutoksen näkö lopulta palautetaan Asklepioksen temppelissä, hänestä tulee Khremyloksen perheen jäsen. Rikkaudet jaetaan tasapuolisesti kaikille ihmisille. Seurauksena koko maailma menee mullin mallin sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti, ja samalla ne, jotka ovat joutuneet luopumaan rikkauksistaan valittavat asiantilan epäoikeudenmukaisuutta.[2]
Lopuksi sanansaattajajumala Hermes saapuu ja kertoo Khremylokselle, että jumalat ovat suuttuneita. Nämä ovat nimittäin nääntyneet nälkään, koska eivät enää saa uhreja, koska ihmiset suuntaavat kaiken huomionsa Plutokseen eivätkä enää kunnioita perinteisiä olympolaisia jumalia. Hermes itsekin on niin huolestunut omasta ahdingostaan, että tarjoutuu työskentelemään kuolevaisille. Niin hän ryhtyy Khremyloksen palvelijaksi.[2]
Tulkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Komediaa on luonnehdittu Aristofaneen heikoimmaksi varsinaisena komediana, ja ennemmin vain omanlaisekseen allegoriseksi kertomukseksi. Kertomus voidaan nähdä kritiikiksi aikansa ateenalaista yhteiskuntaa kohtaan. Samalla tavalla kuin Aristofaneen aikaisemmassa komediassa Naishallitus, myös tässä näytelmässä esitellään eräänlainen yhteiskuntautopia, joka osoittautuu toimimattomaksi. Jumalat näytelmä esittää suhteellisen alhaisina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristofanes: Plutos. Monisteessa Aristofanes: Komediat 3. (Sammakot, Naisten kansankokous, Plutos) Omakustanne, 1972.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristophanes: Plutus. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. II. (Lys., Thesm., Ran., Eccl., Plut., Fragmenta. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814505-9 Kreikankielinen alkuteksti.
- Aristophanes: Wealth. Teoksessa Aristophanes: Frogs. Assemblywomen. Wealth. (Aristophanes Volume IV. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 180) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674995963 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rikkaus Wikimedia Commonsissa
