Ristiäiset on nimitys, jota käytetään lapsikasteen yhteydessä vietettävästä perhejuhlasta.[1] Nimi "ristiäiset" tulee ristinmerkistä, jonka pappi tekee kastettavan otsaan lausuessaan: "Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut sinut opetuslapsekseen." [2]
Muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasteessa nykyään pappi valelee vettä lapsen päähän ja kastaa hänet "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".[3] Sen sijaan esimerkiksi ortodokseilla vauva kastetaan kokonaan veteen. Alun perin pappi luki paholaisen häätömanauksen, mutta myöhemmin evankelis-luterilainen kirkko luopui paholaisen häätämisestä kasteen yhteydessä. SIitä on tosin jäljellä muistumaː ristinmerkin tekemisen jälkeen pappi voi jatkaa rukoillenː Armollinen Jumala. Sinä yksin pelastat kaikesta pahasta. Vapauta NN (kastettavan etunimet) pimeyden vallasta - - ".[4] Ortodoksikirkossa luetaan edelleen eksorkismirukoukset, eli rukoukset 'pahan (pahojen henkien) pois karkottamiseksi'.[5]
Luterilaiset ristiäiset voidaan järjestää kotona, kirkossa tai muussa sopivassa paikassa. Lapsi on tapana pukea valkoiseen kastemekkoon kasteen ajaksi.[6] Ortodoksilapsi puetaan kastemekkoon kun hänet on kastettu. Samalla lapsen kaulaan laitetaan kummin hankkima kasteristi.[5]
Kastejuhla on perheen oma juhla, jossa tunnelman ei tarvitse olla liian virallinen. Kummit ja perheenjäsenet voivat osallistua kasteseremoniaan esimerkiksi lukemalla raamatunkohtia, laulamalla virsiä, avustamalla esirukouksessa tai esittämällä runoja tai musiikkikappaleita.[2]
Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kasteen ottava ihminen kasteen ottaessaan otti itselleen uuden, raamatullisen nimen. Tästä mallista tuli tavaksi antaa vauvalle nimi lapsikasteen yhteydessä. Luterilaisen käytännön mukaan nimi voidaan kertoa tilaisuuden alussa tai ennen varsinaista kastetta. Kastetoimituksen alkuosassa kastava pappi kysyy kastettavan lapsen vanhemmilta lapsen etunimetː "Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?" tai sanooː Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen NN (etunimet)[7]. Nimen sanominen kastetoimituksen aikana kertoo siitä, että lapsi kutsutaan nimeltä seurakunnan jäseneksi.[3] Suomessa nykyään kasteen ja nimen yhteys on kuitenkin vain muodollisuus, sillä vanhempien on ilmoitettava lapsensa nimi väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa syntymästä[8] riippumatta siitä, milloin hänet mahdollisesti kastetaan.
Ortodoksisen perinteen lapsen nimi ei ole salaisuus vaan lasta tulisi kutsua hänen oikealla nimellään siitä asti, kun nimi on annettu, perinteisesti kahdeksan päivän iässä.[5]
Myös sylilasten kasteen torjuvien yhteisöjen kasteiden (katso uskovien kaste) yhteydessä järjestetään usein juhla. Kyseessä on kastejuhla, johon kasteen kohde itsekin osallistuu aktiivisesti. Näitä juhlia ei kuitenkaan kutsuta ristiäisiksi.
Kristillisissä liikkeissä, joissa ei ole käytössä sylilapsen kastetta, on usein tapana siunata lapsi jumalanpalveluksen yhteydessä tai pitää lapsen siunaustilaisuus. Tällöin lapsen ja vanhempien puolesta rukoillaan, vaikka kastetta ei toimiteta.
Uskonnottomien lasten nimenantojuhlille on viime vuosikymmeninä vakiintunut nimitys nimiäiset.[9][10]