Riukukääpä
| Riukukääpä | |
|---|---|
 Riukukäävän pileaattisia itiöemiä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Hymenochaetales |
| Heimo: | Hymenochaetaceae |
| Suku: | Riukukäävät Fuscoporia |
| Laji: | viticola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fuscoporia viticola |
|
| Synonyymit | |
|
Phellinus viticola |
|
| Katso myös | |
Riukukääpä (Fuscoporia viticola, synonyymi Phellinus viticola) on pohjoispainotteisesti Suomessa esiintyvä kääpälaji, joka viihtyy luonnontilaisissa vanhoissa metsissä. Sen isäntäpuina ovat yleensä kuusi ja mänty, harvoin kelottunut haapa, raita tai koivu. Maapuiden lisäksi riukukääpä voi kasvaa korkealla elävien puiden kuolleissa oksissa.[1][2]
Riukukäävän monivuotinen itiöemä voi olla pileaattinen, puoliresupinaattinen tai resupinaattinen. Resupinaattinen itiöemä löytyy yleensä maapuun alapinnalta. Pileaattinen lakki on joskus typäkkä mutta yleisemmin hyllymäinen, ohut ja pieni, kynnenkokoinen. Lakin yläpinta on rosoinen, kylmän puna- tai mustanruskea. Terävä reuna, malto ja pillipinta ovat ruosteenruskeat. Malto on korkkimaista ja pillejä mahtuu 3-5 millimetrille. Riukukääpä tuoksuu nahalle.
Vertaa lajeihin: lämpimämmän väriset siperiankääpä ja kuusenkääpä, pehmeämmät ja isopillisemmät liekokääpä ja hiilikääpä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 274. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]